Lähestymistapoja mormonioppeihin

Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon opeista on liikkeellä paljon väärinkäsityksiä. Uutisvälineet tiedustelevat yhä useammin, mikä erottaa kirkon muista uskonsuunnista, ja toimittajat vertailevat mielellään uskonkäsityksiä toisiinsa.

Kirkko pitää tiedonhalua tervetulleena, mutta mormoniopin ymmärtämisen haaste ei ole pelkästään siinä, että pääsee käsiksi tarjolla olevaan runsaaseen informaatioon. Sen sijaan se on siinä, kuinka tätä informaatiota lähestytään ja tutkitaan.

Jokaisen uskonnon opinkappaleet ovat parhaiten ymmärrettävissä laajassa asiayhteydessä (ks. englanninkieliset artikkelit tästä tai tästä), ja niiden ymmärtäminen vaatii syvällistä tutkimista. Uutistoimittajat, jotka tekevät työtään päivittäisten määräaikojen paineessa, havaitsevat sen usein ongelmalliseksi. Kun kirkko siis kasvaa jatkuvasti ja saa osakseen entistä enemmän median huomiota, saattaa muutamista yksinkertaisista ymmärrystä helpottavista periaatteista olla apua:

• Mikä tahansa jonkun nykyisen tai entisen kirkon johtajan antama lausunto ei välttämättä ole oppi. Yksittäisen johtajan yksittäisessä tilanteessa antama yksittäinen lausunto edustaa usein henkilökohtaista vaikkakin harkittua mielipidettä, mutta sitä ei ole tarkoitettu koko kirkkoa virallisesti sitovaksi. Ensimmäinen presidenttikunta (profeetta ja hänen kaksi neuvonantajaansa) ja kahdentoista apostolin koorumi (kirkon toiseksi korkein hallintoelin) neuvottelevat yhdessä Jumalan innoittamina vahvistaakseen opin, joka julkaistaan vastaavasti kirkon virallisissa julkaisuissa. Tämä oppi perustuu neljään pyhään "ohjekirjaan" (Pyhään Raamattuun, Mormonin kirjaan, Oppiin ja liittoihin sekä Kallisarvoiseen helmeen), virallisiin julistuksiin sekä uskonkappaleisiin. Yksittäisiä lausuntoja irrotetaan usein asiayhteydestä, jolloin niiden alkuperäinen merkitys vääristyy.

• Jotkin opit ovat tärkeämpiä kuin toiset, ja niitä voidaan pitää ydinoppeina. Esimerkiksi Eedenin puutarhan tarkka sijainti ei ole läheskään yhtä tärkeä kuin oppi Jeesuksesta Kristuksesta ja Hänen sovitusuhristaan. Kommentaattorien usein tekemä virhe on se, että otetaan jokin epäselvä oppi, joka on toisarvoinen kirkon tarkoitusperien kannalta, ja asetetaan se keskipisteeksi. Tämä on erityisen yleistä niiden toimittajien ja tutkijoiden kohdalla, jotka nojautuvat siihen, kuinka muut kristityt tulkitsevat myöhempien aikojen pyhien oppeja.

• Joseph Smith julisti pyhien kirjoitusten mukaisesti: "Uskontomme perusperiaatteet ovat apostolien ja profeettojen todistus Jeesuksesta Kristuksesta, että Hän kuoli, Hänet haudattiin ja Hän nousi kuolleista kolmantena päivänä ja astui taivaaseen. Kaikki muu uskontoomme liittyvä on vain tämän lisänä."

• Koska eri aikakaudet tuovat mukanaan erilaisia haasteita, saavat nykyajan profeetat ilmoituksia omana aikanaan ajankohtaisiin tilanteisiin. Tämä noudattaa Raamatussa olevaa mallia (Aam. 3:7), jossa Jumala antoi profeettojen välityksellä sanomia ja varoituksia kansalleen sen hyvinvoinnin varmistamiseksi. Nykyaikana presidentti Gordon B. Hinckley on toistuvasti tähdentänyt perheen merkitystä yhä pirstaleisemmaksi käyvässä yhteiskunnassamme. Kirkko ei myöskään sulje pois tulevia lisäyksiä tai muutoksia opetuksiinsa ja käytäntöihinsä. Tämä kirkon elävä, dynaaminen näkökulma suo joustoa noihin haasteisiin vastaamisessa. Uskonkappaleiden mukaan "me uskomme kaiken, mitä Jumala on ilmoittanut, kaiken, mitä hän nykyään ilmoittaa, ja me uskomme, että hän ilmoittaa vielä monia suuria ja tärkeitä Jumalan valtakuntaa koskevia asioita".

• Myöhempien aikojen pyhät korostavat voimakkaasti uskonsa toteuttamista arkielämässä. Esimerkiksi myöhempien aikojen pyhien aktiivinen osallistuminen paikallisiin ja maailmanlaajuisiin humanitaarisiin ohjelmiin kuvastaa toisista ihmisistä välittämistä. Kuten Jeesus Kristus julisti: "Hedelmistä te siis tunnette heidät."

• Yksityisiä jäseniä kehotetaan itsenäisesti tavoittelemaan omaa hengellistä vakaumusta kirkon opin totuudesta. Lisäksi kirkko kehottaa kaikkia ihmisiä lähestymään evankeliumia paitsi älyllisesti myös sekä älyn että hengen avulla prosessissa, jossa järki ja usko tekevät yhteistyötä.

• Niiden, jotka kirjoittavat tai esittävät mielipiteitä myöhempien aikojen pyhien opeista, on myös syytä ymmärtää, että mormonien kielenkäytössä joillakin sanoilla on hieman eri merkityksiä ja vivahteita kuin samoilla sanoilla muissa uskonnoissa. Myöhempien aikojen pyhät esimerkiksi yleensä katsovat uudestisyntymisen olevan kääntymysprosessi, kun taas monet muut kristilliset suunnat pitävät sitä kääntymyksenä, joka tapahtuu yhdessä ratkaisevassa hetkessä. Joskus jokin asia, jota jotkut saattavat pitää väittelynä tai kiistana jostakin opista, on todellisuudessa vain terminologisen eron aiheuttama väärinkäsitys.

Niin lehdistöä, tutkijoita kuin yksityishenkilöitäkin kehotetaan jatkamaan kirkkoa koskevia tutkimuksiaan terveen järjen ja hyväntahdon hengessä pitäen mielessä sen laajan ja monimuotoisen asiayhteyden, jossa sen opit on julistettu.