Presidentti Henry B. Eyring – oppineisuuden ja todistuksen perintö

Kun joku kysyy presidentti Henry B. Eyringiltä hänen saavutuksistaan tiedemiehenä, opettajana ja uskonnollisena johtajana, tämä nykyajan apostoli Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkossa nojautuu tapansa mukaan taaksepäin tuolissaan, hymyilee muistoissaan viivähtäen ja alkaa kertoa vanhemmistaan Henrystä ja Mildredistä.

Vanhempi Henry oli etevä ja kansainvälisesti tunnettu tiedemies jo ennen poikansa syntymää, ja hän voitti monia huomattavia palkintoja kemiassa ja oli lähellä saada Nobelin palkinnon. Heidän tapaamisensa aikoihin Mildred johti naisten liikuntatieteen osastoa Utahin yliopistossa ja valmistautui saamaan tohtorin arvon.

Presidentti Eyring muistaa kodin, joka oli täynnä ideoita ja jonka kellarikerroksessa oli liitutauluja pöytätennispöytien sijaan. "Me juttelimme hengellisistä asioista, me juttelimme maailman asioista, me juttelimme historiasta", hän muistelee. "Niinpä illallispöytä oli mielenkiintoisin paikka, mitä saattoi kuvitella. Siellä nämä nerokkaat ihmiset keskustelivat yrittämättä olla nerokkaita."

Juuri tällaisessa kotiympäristössä presidentti Eyring oppi arvostamaan oppineisuutta, ja siellä hänen isänsä opetti, etteivät tiede ja uskonto olleet toisensa pois sulkevia.

"Hän päätteli, että Jumala oli Luoja, että hänen oma tieteenalansa oli vain heikko yritys ymmärtää sitä, mitä Herra teki", presidentti Eyring sanoo isästään. Hän ei koskaan huomannut minkäänlaista ristiriitaa, emmekä me tunteneet mitään sellaista. – – Isä tuumi, että jos elää kunniallisen elämän ja Pyhä Henki on kumppanina ja on kohtalaisen älykäs, löytää kyllä totuuden tavalla tai toisella."

Nuorempi Henry, josta lähipiiri käyttää nimeä "Hal", oppi myös nöyryyttä ja kohtelemaan toisia kunnioittavasti.

"Minä vartuin sellaisessa ilmapiirissä, että voi olla erittäin, erittäin hyvä omalla alallaan ottamatta sitä liian vakavasti. Niinpä isäni ei ollut koskaan olevinaan, hän oli niin ystävällinen kuin vain olla saattoi, ja tavatessaan tavallisia ihmisiä hän kohteli heitä vähintään vertaisinaan. Muistan, kun kerran kysyin häneltä: 'Isä, miksi kyselet kaikenlaista huoltoaseman työntekijöiltä?' Niin isäni sanoi: 'En ole koskaan tavannut miestä, jolta en voisi oppia jotakin.'"

Juuri eräs keskustelu oman isänsä kanssa muutti Henry B. Eyringin elämän. Hän isänsä uskoi, että maailma, jossa hänen lapsensa tulisivat elämään, olisi tekninen maailma, jossa fysiikka olisi ensisijainen tieteenala ja matematiikka olisi sen kieli.

Se tapahtui silloin, kun presidentti Eyring opiskeli fysiikkaa Utahin yliopistossa. Hänen isänsä selittäessä erästä monimutkaista matemaattista ongelmaa tämä pysähtyi ja sanoi: "Hal, me käsittelimme samankaltaista ongelmaa viikko sitten, etkä ole tässä yhtään sen parempi nyt kuin olit silloin. Etkö ajattelekaan tätä, kun sinulla ei ole mitään muuta ajateltavaa?" Kun presidentti Eyring sanoi "en", seurasi hyvin vakava hetki. Sitten hänen isänsä sanoi: "No sitten, Hal, sinun on parasta lopettaa, koska tulet kilpailemaan sellaisten ihmisten kanssa, joille tämä on koko elämä, ja he ovat yhtä lahjakkaita kuin sinäkin. Sinun on parasta löytää jotakin sellaista, mitä ajattelet silloinkin kun sinun ei tarvitse ajatella sitä, jolloin se tuottaa sinulle pelkästään iloa."

Presidentti Eyring löysi tuon intohimon Harvardin yliopiston taloustieteiden jatko-opiskelulaitoksella Cambridgessa Massachusettsissa, jossa hän suoritti maisterin ja tohtorin tutkinnot taloustieteissä. Enemmän kuin mitään muuta hän halusi olla opettaja, ja hänestä tuli pian apulaisprofessori Stanfordin yliopiston taloustieteiden jatko-opiskelulaitokselle Palo Altoon Kaliforniaan.

Ollessaan vielä Bostonissa Henry Eyring tapasi Kathleen Johnsonin, naisen, jonka kanssa hän lopulta solmi avioliiton ja joka myös on vaikuttanut merkittävästi hänen elämäänsä. "Hän on aina ollut henkilö, joka on saanut minut haluamaan olla parasta, mitä voin olla", presidentti Eyring sanoi. Sisar Eyring puolestaan kuvailee miehensä olevan "ihana aviomies ja isä" ja hän lisää: "Vankkumattomuus – se on parhaimpia häntä kuvaavia laatusanoja. Yksi asioista, mitä arvostan Halissa eniten, on hänen herkkyytensä Henkeä kohtaan, jonka hän tuo kotiimme."

Eyringeillä oli pian tilaisuus luoda oppimislaboratorio omaan kotiinsa heidän saadessaan neljä poikaa ja kaksi tytärtä. Presidentti Eyringillä oli tapana tehdä uusi havaintoesitys joka päivä aamuista pyhien kirjoitusten tutkimista varten. Hän maalasi lastensa kanssa vesiväreillä ja leipoi leipää keittiössä. Hän sanoi: "Yritin antaa heille tunteen siitä, että he osasivat itse tehdä asioita ja että evankeliumi oli kaiken keskipisteenä."

Presidentti Eyringin vanhin poika, joka myös on nimeltään Henry, kertoi, että hänen isänsä tunsi hänen tarpeensa tarkkaan, erityisesti silloin, kun hänellä oli vaikeuksia lähetystyössään Japanissa. "Menin sinne hyvin luottavaisena ja suurin odotuksin." Mutta kymmenen kuukauden kuluttua työ oli osoittautunut äärimmäisen vaikeaksi. "Olin todella alamaissa, hyvin masentunut", poika-Henry kertoi. Sitten saapui lyhyt kirje tulevalta apostolilta. Kirjeessä sanottiin, että vaikka ihmiset saattoivat Japanissa torjua Henryn, Jumala ei koskaan torjuisi häntä – että hänen isänsä oli tyytyväinen poikansa työhön. "Siitä teki niin tärkeän minulle se", Henry sanoi, " että sillä hetkellä minusta tuntui kuin ne olisivat juuri ne sanat, jotka Jumala itse olisi sanonut minulle, jos Hän olisi kirjoittanut sen kirjeen."

Hengen kanssa sopusoinnussa oleminen johti dramaattiseen käänteeseen Eyringin perheen elämässä juuri kun elämä tuntui täydelliseltä. Keskellä yötä Kathleen Eyring herätti miehensä ja sanoi: "Hal, oletko varma, että teet elämässäsi sitä, mitä sinun pitäisi?" Sitten hän kysyi, eikö hänen miehensä pitäisi tehdä töitä Neal A. Maxwellille, joka oli tuolloin kirkon kouluasiamies. Presidentti Eyring kysyi: "Töitä Neal Maxwellille tässä vaiheessa uraani?" Seurasi hiljaisuus ja sitten vaimo sanoi: "No, rukoile sen johdosta." Noin viikkoa myöhemmin puhelin soi ja Neal Maxwell tarjosi presidentti Eyringille rehtorin paikkaa Ricks Collegesta Rexburgista Idahosta.

Presidentti Eyring johti Ricks Collegea – nykyistä Brigham Youngin yliopiston Idahon kampusta – viisi vuotta ennen kuin hänet kutsuttiin erilaisiin kirkon johtotehtäviin, kuten kirkon kouluasiamieheksi.

Sitten huhtikuun 1. päivänä 1995 hänet kutsuttiin apostoliksi Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkossa. Siitä lähtien hän on ollut mukana johtamassa yli 13 miljoonan jäsenen maailmanlaajuista kirkkoa ja hän on matkustanut kaikkialla kirkon piirissä vahvistaen jäseniä ja julistaen voimallisia saarnoja, minkä hän tekee aina tunteella.

Pian sen jälkeen, kun hän oli saanut elinikäisen tehtävänsä apostolina, hän sanoi: "Tunnen tarvitsevani päivittäin yhä enemmän Herran apua pyrkiessäni palvelemaan tässä pyhässä asemassa."

Mennyttä aikaa tarkastellen presidentti Eyring on sanoi, että hänestä on aina tuntunut siltä, että hänen vanhempansa sekä hänen rakas vaimonsa ovat hoivanneet häntä merkittävällä tavalla, että hänen ympärillään on aina ollut sellaisia hyviä ihmisiä, jotka ovat opastaneet häntä matkan varrella. "Pidän elämääni ikään kuin lumottuna, taivaallisen Isän taluttaessa minua hellästi koko matkan ajan. – – Minulla on aina ollut tunne, että Hän ikään kuin johtaisi minua korkean ruohikon läpi, hyvin hellästi ja aina antaen minulle enemmän kuin ansaitsen, mitä tulee ihmisiin ja kokemuksiin."