Sveitsiläiset juhlivat 150 sitten saamaansa evankeliumia

LUZERN, Sveitsi -- Eräs pariskunta, joka oli tanssimassa laivalla tuona iltana sen ajelehtiessa tyynellä Vierwaldstätterjärvellä, oli tuskin kuullutkaan “mormonikirkosta“, mutta he tanssivat mielellään, joten kunnioituksesta uutta liiketuttavaansa kohtaan he olivat hyväksyneet hänen kutsunsa osallistua kirkon 150-vuotisjuhlallisuuksiin Sveitsissä.

Sveitsiläisiä nuoria

“Olimme juuri tavanneet toisemme liikeasioissa, kun hän kertoi tanssivansa mielellään“, sanoi Mark Prohaska, kirkon kansallinen tiedotusjohtaja Sveitsissä, “joten kutsuin hänet mukaan juhliimme“.

“He osallistuivat avajaisjuhlallisuuksiin kuuluisassa KKL:ssä (Luzernin kulttuuri- ja kongressikeskus), jossa he saivat kuulla kirkon historiasta, ja he menivät jäsenten mukana tanssiaisiin Vierwaldstätterjärvellä kuunvalossa purjehtineelle laivalle.

Veli Prohaska jatkoi: “Hän kertoi jälkeenpäin olevansa hyvin tyytyväinen kirkon jäsenten laatuun ja oli ylpeä saadessaan olla heidän joukossaan. Hän kutsui minut ja vaimoni päivällisille kotiinsa, jossa hän halusi kuulla lisää kirkosta.“

Heinäkuun neljäntenä päivänä pidetyssä tilaisuudessa juhlittiin kirkon 150-vuotista toimintaa tässä rauhallisessa Keski-Euroopan maassa. Mukana oli jäseniä kolmesta vaarnasta Sveitsin saksan-, italian- ja ranskankielisiltä alueilta.

Jäsenillä ei ole ollut yhtä suurenmoista tilaisuutta juhlia jäsenyyttään kirkossa sen jälkeen kun Thomas Stenhouse ylitti Alpit 1850-luvun alussa ja kastoi Sveitsin ensimmäiset käännynnäiset.

“Olen ollut jäsen 40 vuotta“, eräs jäsenistä sanoi juhlatilaisuuden jälkeen, “enkä ole koskaan ennen ollut yhtä suurenmoisessa, ammattitaidolla tehdyssä ja motivoivassa tilaisuudessa.“ Juhlallisuudet alkoivat KKL:n kulttuuri- ja kongressikeskuksen konserttisalissa, josta on näkymä Vierwaldstätterjärvelle. Paikalla oli noin 1 200 eri puolilta maata tullutta jäsentä sekä 300 kutsun saanutta politiikan, teollisuuden ja koululaitoksen johtohenkilöä ja muita kirkon ystäviä, jotka saivat nauttia “kevyestä, kohottavasta ohjelmasta“, veli Prohaska sanoi.

Ohjelman alussa esiintyi 150-ääninen nuorisokuoro, joka koostui eri puolilla Sveitsiä sijaitsevista seurakunnista tulleista nuorista miehistä ja nuorista naisista. Sitten Luzernin pormestari kertoi juhlaa kohtaan tuntemasta kiinnostuksesta ja osoitti sanansa “veljille ja sisarille“. Hän kiitti jäseniä kaupungissaan tekemistä palveluprojekteista ja lahjoitti sitten tuhat frangia (noin 650 euroa) juhlallisuuksia varten.

Peter Gysler, patriarkka ja entinen Zürichin vaarnan johtaja, esitteli kirkon historiaa Sveitsissä kertoen siitä, kuinka sadat varhaiset käännynnäiset muuttivat Utahiin, jossa heillä on nykyään tuhansittain jälkeläisiä.

Francoise Schwendener johti perhearvojen tärkeyttä kuvaavaa sykähdyttävää esitystä, joka herätti huomiota ei-jäsenten joukossa ja innoitti joitakin heistä kuulemaan lisää perheilloista.

Sen jälkeen yleisöä pyydettiin ja laulamaan seisaaltaan Sveitsin kansallislaulu, mikä ei ole tavanomaista Sveitsissä. Monien silmät kostuivat erityisesti laulun kohdissa, joissa pyydetään rukouksen tavoin taivaallista apua.

Suurella valkokankaalla näytettiin etukäteen nauhoitettu presidentti Gordon B. Hinckleyn videotervehdys. “Tunnen sydämessäni suurta rakkautta niitä ihania pyhiä kohtaan, jotka asuvat hyvässä maassanne“, presidentti Hinckley sanoi. “Olette olleet uskollisia ja luotettavia. Olette rakastaneet Herraa ja pyrkineet tekemään Hänen työtään. Olette vieneet kirkkoa eteenpäin loistavalla tavalla. Se ei ole ollut helppoa. Lähetystyö on ollut jokseenkin vaikeaa. Mutta ne, jotka ovat tulleet kirkkoon, ovat olleet hyvin rehellisiä ja kyvykkäitä miehiä ja naisia. Toivoisin voivani olla teidän kanssanne, kun vietätte tätä suurta juhlapäivää.“ “Presidentti Hinckleyn tervehdys oli ehdottomasti illan kohokohta“, veli Prohaska sanoi. “Jäsenet olivat aivan haltioissaan. He vihelsivät innoissaan. Koska sveitsiläiset ovat tavallisesti luonteeltaan hiljaisia ja pidättyväisiä, heidän ylitsevuotava reaktionsa oli täysin odottamaton. Kaikista oli jännittävää kuulla hänen henkilökohtaiset sanansa sveitsiläisille jäsenille. Ne, jotka eivät ymmärtäneet englantia, seurasivat saksankielistä tekstitystä. Jäsenet pitivät erityisesti hänen “sveitsinsaksastaan“.

“Hänen sanojensa kuuleminen merkitsi jäsenille paljon“, veli Prohaska sanoi.

Osoitettuaan suosiota muutamille Salt Lake Cityssä esiintyneille jodlaajille sekä alppitorven soittajalle yleisö seurasi taas valkokankaalta, kuinka Lloyd Newell, Mormonien tabernaakkelikuoron edusmies, esitteli kuoron. Kuoro lauloi “Paljon onnea, Sveitsi. Zum Geburtstag viel Glück“, heiluttaen Sveitsin lippuja.

Jotkut rakastettavimmista kirkkoa koskevista kommenteista esitti Daniel Steiner, Sveitsin Olympiakomitean lehdistöjohtaja. Hän kertoi, kuinka hyvin häntä kohdeltiin Salt Lake Cityn Olympialaisissa ja kuinka sveitsiläiset urheilijat käyskentelivät vapaa-aikanaan mielellään Temppeliaukiolla juttelemassa kauniiden sisarlähetyssaarnaajien kanssa.

Hän päätti sanansa vakuutuksella, jonka hän on esittänyt useissa kirkon takkavalkeailloissa Olympialaisten jälkeen.

“Te olette hienoja ihmisiä“, hän sanoi. “Meistä on tullut hyviä ystäviä. Pysykää sellaisina, kuin olette.“

Vanhin D. Lee Tobler, joka on seitsemänkymmenen koorumin jäsen sekä Euroopan keskisen vyöhykkeen johtaja päätti illan kertomalla mielenkiintoisia tarinoita Sveitsistä tulleiden esivanhempiensa uhrauksista.

Christian Graeub teki juhlatilaisuutta varten 600-sivuisen kirjan, jossa kerrotaan kirkon 150-vuotisesta historiasta Sveitsissä. Se on nimeltään “Chronicle“ ja se on saatavissa sähköpostiosoitteesta: graeub-family@bluewin.ch.

Juhlatilaisuuden jälkeen jäsenet ja heidän vieraansa nousivat kolmeen KKL:n edustalle ankkuroituun alukseen tehdäkseen kiertoajelun järvellä.

“Laivojen kapteenit olivat huolissaan “mormonien“ tansseista aluksilla“, veli Prohaska sanoi. “He eivät tienneet mitään kirkosta ja pelkäsivät, että jäsenet olisivat eriskummallista joukkoa. Mutta tavattuaan jäseniä ja huomattuaan, kuinka kohteliaita he olivat ja etteivät he käyttäneet alkoholia, he olivat hyvin tyytyväisiä ja sanoivat “rakastavansa koko joukkoa“.

“Jossakin vaiheessa kaikki kolme alusta asettuivat tähtimuodostelmaan ja toitottivat torviaan lähettäen äänten sinfonian kaikumaan alppilaaksoissa“, hän sanoi.

“Saamme edelleen ihastuneita kommentteja“, veli Prohaska sanoi. “Jäsenet sanovat, että he ovat odotelleet sellaista iltaa pitkään. He iloitsivat siitä. He tunsivat jälleen evankeliumin sykähdyttävän vaikutuksen. Yksi jäsen sanoi, että illan ainoa ongelma oli, että se loppui liian lyhyeen.“

Eräs yksinhuoltajaäiti, joka ei ole kirkon jäsen, kertoi tuntevansa olonsa kotoisammaksi kirkossa kuin ystäviensä keskuudessa.

“Eräs katolisen kirkon tuomiorovasti oli juhlapäivänä lukenut paikallisesta lehdestä kielteisen artikkelin kirkosta. Tuona iltana, osallistuttuaan juhlatilaisuuteen, hän kysyi sanomalehden toimittajalta, kuinka sellaisia valheita voitiin julkaista“, sanoi veli Prohaska.

Ennen juhlatilaisuutta paikalliset kirkon johtajat, kuten Louis Weidmann Bernin vaarnasta ja vanhin Tobler tapasivat Sveitsin presidentin Pascal Couchepinin, mikä oli kirkon johtajien ensimmäinen tapaaminen maan presidentin kanssa.

Sveitsissä on yli 7 000 jäsentä, jotka ovat jakautuneet Geneven, Bernin ja Zürichin kolmeen vaarnaan. Raportissaan kirkon historiasta veli Gysler kertoi erään Sveitsissä palvelleen Hampurista kotoisin olleen Georg Mayer -nimisen saksalaislähetyssaarnaajan saavutuksista.

“Hän ei lannistunut, vaikka hänet vangittiin Zürichissä kahdeksaksi päiväksi. Hänen työnsä tuloksena kastettiin monia, muiden muassa Maria Bommeli, joka oli kahdentoista apostolin koorumissa palvelevan vanhin Henry B. Eyringin isoisoäiti“, veli Gysler sanoi.