Adoptoidut romanialaisorvot auttoivat vuorostaan nykyisiä orpolapsia

NAPA Kalifornia – Palaten paikkaan, josta eivät muista mitään, kaksi kalifornialaista nuorta matkusti hiljattain Romaniaan auttamaan lapsia, joihin heillä oli voimakas tunneside, vaikkeivät he olleet milloinkaan tavanneet. Marc ja Brian Kendrick syntyivät Romaniassa vuonna 1991. Sylilapsina he olisivat joutuneet orpokotiin, mutta Steve ja Susan Kendrick saivat heidät pelastetuiksi. He adoptoivat pojat, joilla on kahden viikon ikäero, ja ovat kasvattaneet heidät kolmen sisaren kanssa Pohjois-Kaliforniassa. Partiolaisina Napan 3. seurakunnassa Napan vaarnassa Kaliforniassa Yhdysvalloissa Marcin ja Brianin mieleen tuli viime talvena heidän sukuperintönsä, kun he alkoivat suunnitella kotkamerkkiprojektiaan.

Mark Kendrick orpokodissa Romaniassa

“Halusimme tehdä jotakin Romanian orpokotien hyväksi, koska meidät on adoptoitu Romaniasta ja halusimme antaa jotakin takaisin sille maalle“, sanoi puhelinhaastattelussa Marc, joka on kaksi viikkoa vanhempi kuin Brian.

Suunnitelmaan kuului, että he veisivät henkilökohtaisesti humanitaarista apua Romaniaan.

“He myivät ajatuksensa minulle“, heidän isänsä Steve sanoi. Hän sanoi heille: “Jos teette valmistelevat työt, niin järjestämme matkan sinne.“

Marc ja Brian ryhtyivät työhön laatien suunnitelmia huopien ja vaatteiden keräämiseksi ja matkalle mukaan otettaviksi. He levittivät sanaa, ottivat yhteyttä tiedotusvälineisiin ja puhuivat palvelujärjestöissä, ja projekti lähti käyntiin.

He olivat henkilökohtaisesti mukana eräitä hankkeita aloitettaessa, kuten seurakuntansa Apuyhdistyksen tilkkutäkkien teossa, joka muuttui romanialaisorpojen vauvakutsuiksi, ja tilkkutäkkien ompeluillassa seurakunnan Nuorten Miesten ja Nuorten Naisten yhteisenä toimintana. Samaan aikaan läheltä ja kaukaa alkoi virrata lahjoituksia pyytämättäkin: huopia, vaatteita ja rahaa.

Brian sanoi hämmästyneensä heidän saamiensa lahjoitusten määrää. “Saimme hyvin paljon enemmän kuin saatoimme ottaa lentokoneeseen.“

Lopulta he saivat 1 100 kiloa tavaraa ja 4 000 dollaria rahaa. He järjestivät saatujen tarvikkeiden ja rahalahjoitusten orpojen hyväksi toimittamisen Orphans Around the World [Orvot kautta maailman] -nimisen järjestön kautta.

Pojat ja heidän vanhempansa päättivät viedä merimiessäkissä lentokoneeseen, mitä voivat. Loppuja varten he ottivat yhteyttä kuljetusyhtiöihin, ja FedEx-niminen yhtiö lupasi toimittaa tavarat perille.

Lahjoitukset koottiin perheen olohuoneeseen, joka oli pian niin täynnä, että perheenjäsenten piti kiipeillä pakkausten yli päästäkseen liikkumaan. Pianoa soittava Brian sanoi, ettei hän päässyt edes pianon ääreen.

Veli Kendrick sanoi, että muutaman kerran kun perhe auttoi poikia pakkaamaan lahjoituksia laatikoihin ja viemään ne FedExin toimistoon, heidän kotiin palattuaan oli saapunut lisää lahjoituksia, jotka jälleen täyttivät huoneen.

Muistellen projektia Brian sanoi, että he tekivät töitä olan takaa. “Se kesti todella kauan, mutta kaikki oli vaivan arvoista, kun pääsimme Romaniaan.“

Kymmenen päivän matka keskellä kesäkuuta oli pojille merkityksellinen, kun he näkivät synnyinmaansa. He palvelivat lapsia orpokodeissa, jollaisissa he itsekin olisivat voineet asua toisenlaisissa olosuhteissa.

Brian sanoi, että se oli hauska matka, ja mainitsi, että siellä oli jopa McDonaldskin. Häntä oli hämmästyttänyt myös maan muinaisten, historiallisten osien ja nykyaikaisten osien välinen suuri ero. Hän sanoi, että matkustaessaan maassa hänestä oli jännittävää nähdä, mistä hän oli lähtöisin. Hän sanoi kuitenkin olevansa tietoinen siitä todellisesta mahdollisuudesta, että jos hän olisi jäänyt sinne, hän ei ehkä olisi niin terve kuin on, ja sanoi: “Olisin voinut kuolla orpokodissa.“ Hän lisäsi epäröimättä: “Elämäni ei olisi ollut niin hauskaa kuin se on.“

Marc sanoi käsittävänsä, että maa on nyt erilainen kuin se oli hänen syntyessään siellä, enimmäkseen parempi, koska järjestäytyneempi yhteiskunta tarjoaa parempia ostosmahdollisuuksia ja muita palveluja.

Matkan aikana veli ja sisar Kendrick veivät pojat kylään, jossa he olivat syntyneet, merkityksellinen pysähdys pojille.

Orphans Around the World -järjestön opastuksella ja avustuksella he saattoivat palvelutyönsä päätökseen Brasov-nimisen kaupungin orpokodissa ja sairaalassa, joihin he toimittivat vauvavoidetta, kangasvaippoja, vaatteita, yöpukuja ja huopia lapsille.

Marc “juoksi ympäriinsä kuin jouluaamuna“, hänen isänsä sanoi.

Marc sanoi, että ne lapset, jotka pystyivät, kaivoivat tavaroita kasseista ja että “jotkut lapset halasivat minua“.

Veli Kendrick sanoi lopuksi: “Oli hauskaa nähdä poikieni palvelevan niin innokkaasti toisia, jotka eivät olleet yhtä onnekkaita kuin he.“