Suosittu brasilialainen sopraano kutsuttiin esiintymään yleiskonferenssissa

Pitkäaikainen unelma laulaa tabernaakkelikuoron kanssa

Liriel Domiciano

Nuoruudessaan Saõ Paulossa Brasiliassa kirkkoon liittynyt Liriel Domiciano vuodatti usein kyyneliä kuunnellessaan Mormonien tabernaakkelikuoron lähetyksiä tai äänitteitä. Kotimaassaan etunimellään Liriel levyttävänä artistina mainetta ja suosiota saavuttanut 22-vuotias laulaja esiintyi 21. maaliskuuta solistina Tabernaakkelikuoron valtakunnallisessa lähetyksessä. Hänelle se oli unelman täyttymys. Se oli alkusoittoa toiselle ikimuistoiselle kokemukselle. Presidentti Gordon B. Hinckleyn pyynnöstä, joka näki hänen esiintyvän Saõ Paulon temppelin hiljattain tapahtuneen uudelleenvihkimisen yhteydessä pidetyssä kulttuuritilaisuudessa, hän esiintyy Tabernaakkelikuoron solistina myös yleiskonferenssissa 4. huhtikuuta laulussa “Hän elää, Vapahtajani“.

“Hengen voi tuntea aina Tabernaakkelikuoroa kuunnellessa“, Liriel sanoi lähetystä seuranneena päivänä tulkki Jeannette N. Oakesin välityksellä. “Tuntuu kuin Jumala olisi läsnä. Minua itketti. En tuntenut itseäni arvolliseksi laulamaan heidän kanssaan, koska en ole saanut mitään virallista koulutusta musiikin alalla. Minulla ei ole ollut mahdollisuutta opiskella samalla tavalla kuin kuoron jäsenillä.“

Hänen etukäteen tuntemansa pelot kuitenkin hälvenivät hänen tavatessaan kuoron musiikillisen johtajan Craig Jessopin. “Hän oli niin lämmin ja ystävällinen minua kohtaan“, Liriel sanoi, “hyvin jalomielinen. Hän auttoi minua hyvin paljon valmistautumisessa, ja saatoin nähdä, että rukouksiini vastattiin hänen kauttaan ja että Jumala oli siellä kanssani.“

Lähetyksessä Liriel osoittikin sellaista musikaalisuutta, arvokkuutta, suloutta ja esiintymiskykyä, että ne tekivät turhiksi puheet hänen puuttuvasta koulutuksestaan. Hän lauloi solistina Rahmaninovin sävellyksen “Rejoice, O Virgin“ ja Harold Arlenin elokuvasävelmän “Sateenkaaren tuolla puolen“ sekä duettona yhdessä utahilaisen lukiolaisen Cari Sue Greenin kanssa Andrew Lloyd Webberin kappaleen “Pie Jesu“.

Lirielin äänen ja lahjakkuuden sanominen Jumalan lahjoiksi on itsestäänselvyyden tunnustamista. “Tiesin jo kolmivuotiaana, että halusin tulla laulajaksi“, hän sanoi. “Varsinaisesti aloin laulaa viisivuotiaana. Minulla oli mahdollisuus kuulla erilaisia musiikillisia tyylejä, kuten Mozartia, Beethovenia, Chopinia ja tuon ajan populaarimusiikin esittäjiä.“ Kun Liriel oli 16-vuotias, eräs ystävä lainasi hänelle klassista musiikkia sisältävän äänitteen. Hän oppi 20 minuutissa ulkoa kokonaisen aarian ja kykeni laulamaan sen. “Yllätyin itsekin“, hän sanoi. “Huomasin, että se oli minulle hyvin helppoa, ja noiden 20 minuutin aikana käsitin, että olin itse asiassa enemmän klassisen musiikin kuin populaarimusiikin laulaja.“

19-vuotiaana hän haki ompelijaksi morsiuspukumuotia esitteleville messuille. Hän päätti esiintyä myös messuilla häälaulajaehdokkaana ja esitti Puccinin aarian. Kahdessa päivässä hän sai kymmenen työtarjousta. Myöhemmin hän saavutti menestystä valtakunnallisen television kykyohjelmassa ja sai pian ihailijoita.

Liriel löysi Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon erään perheystävän kautta, joka oli käynyt Lirielin pienenä ollessa heillä työssä ja huolehtinut toisinaan lapsista. “Tuossa tytössä, milloin hän olikin kodissamme ja lähellä minua, tunsin aina, että hänessä oli jokin erityinen henki“, Liriel muisteli. “Hän lauloi aina Alkeisyhdistyksen lauluja, ja muistan ne vieläkin. Sitten hän alkoi puhua äidilleni kirkosta. Hän pyysi äitiäni rukoilemaan ja sanoi, että jos äiti rukoilisi puhtain sydämin ja vakain aikein, Jumala vastaisi hänen rukouksiinsa ja kertoisi hänelle, että kirkko on tosi kirkko. Äiti uskoi nuo sanat ja rukoili. Sitten hän meni nukkumaan ja näki unta, että oli lähellä Suolajärven temppeliä sellaisen puutarhan vieressä, jossa oli kauniita kukkia. Unessa eräs mies kutsui häntä etäältä tulemaan luokseen. Hän ei ollut tavallinen mies. Sen äiti tiesi. Hän oli itse Kristus. Ja Hän kutsui äitiä temppeliin. Äitini sanoi: “Ei, en ole kelvollinen menemään temppeliin.“ “Tule. Sinä olet kelvollinen, ja minä näytän sinulle, millainen se on sisältä.“ Ja kun äiti meni sisälle, Hän pyysi äitiä riisumaan kenkänsä ja Hän esitteli temppeliä äidille – kaikkea kaunista temppelin sisäpuolella. Se oli vastaus äidin rukoukseen, se, että hän näki tämän unen, ja hänestä tuntui, että se oli vastaus hänen rukouksessa esittämäänsä kysymykseen, kulkisiko hän oikeaan suuntaan, jos veisi perheensä kirkkoon.“

Lirielin äiti ei kertonut tuosta kokemuksesta tyttärelleen ennen kuin tämä oli 14-vuotias. Liriel sanoi: “En epäillyt yhtään, etteikö äitini olisi puhunut minulle totta... Ajattelin: “Miksei hän kertonut minulle tuosta unesta aikaisemmin? Olisin tullut kirkkoon jo ennen kuin täytin 14 vuotta.“ Itse asiassa Liriel oli valmistautunut tulemaan katoliseksi nunnaksi. “Halusin olla suojassa kaikelta maailmalliselta“, hän selitti, “koska olin nähnyt ihmisten käyttäytyvän maailmassa tavoilla, jotka eivät minusta olleet oikein, enkä halunnut oman elämäni olevan miltään osin sellaista. Saatoin nähdä, että ainoa tapa suojautua näiltä maailmallisilta asioilta, joita en hyväksynyt, oli seurata Hänen polkuaan ja pitää Hänen käskynsä.“

Nykyisin, merkkinä tuosta sitoutumisesta, Liriel pitää Nuorten Naisten medaljonkia, joka on kiinnitetty hänen kulloinkin pitämäänsä kaulakoruun. Monet hänen ihailijansa ovat huomanneet medaljongin ja miettineet, mistä he voivat saada sellaisen itselleen. Se on vain yksi tapa, jolla hän osoittaa ihailevalle yleisölle, mitä merkitsee olla myöhempien aikojen pyhä. Liriel Domiciano, suosittu brasilialainen sopraano, esiintyy Tabernaakkelikuoron kanssa “Musiikkia ja puhuttua sanaa“ -lähetyksen harjoituksissa. Hän on kirkon käännynnäisjäsen, ja hänet on kutsuttu laulamaan soolo tulevassa yleiskonferenssissa.