Vanhin Uchtdorfin uusi kutsumus on palvella kaikkialla maailmassa

Saksalainen apostoli palvelee koko maailmaa

Dieter ja Harriet Uchtdorf

Kun vanhin Dieter F. Uchtdorfista oli otettu kuva jalkakäytävällä kirkon hallintorakennuksen edessä, hänen luokseen tuli eräs hyvin pukeutunut mies. Oli kulunut vasta viisi päivää siitä kun vanhin Uchtdorf oli kutsuttu apostoliksi ja kahdentoista koorumin jäseneksi, ja hän tervehti luokseen tullutta veljeä, vanhin Carlos H. Amadoa seitsemänkymmenen ensimmäisestä koorumista, ystävällisesti hymyillen. Vanhin Uchtdorf sanoi: “Buenos Dias.“ Sitten pitkä, hopeahiuksinen syntyperäinen saksalainen keskusteli lyhyesti pienikokoisemman, tummahiuksisen, Guatemalassa syntyneen ystävänsä kanssa. Se oli hyväntuulista ajatustenvaihtoa, jota sävytti molemminpuolinen rakkaus.

Näiden kahden vierasmaalaisen johtavan auktoriteetin tapaaminen siinä Salt Lake Cityn kadulla kuvasti omalla tavallaan sitä, että kirkko tosiaan on maailmanlaajuinen.

Vanhin Uchtdorf on moneen vuoteen ensimmäinen muualla kuin Yhdysvalloissa syntynyt kahdentoista koorumin jäsen. Hän pitää sitä yksinkertaisesti merkkinä kirkon jatkuvasta kasvusta.

Church Newsin haastattelussa 6. lokakuuta vanhin Uchtdorf ja hänen vaimonsa Harriet puhuivat uudesta kutsumuksesta ja todistuksestaan evankeliumista enimmäkseen siltä pohjalta, mitä he tuntevat kirkon jäseniä kohtaan kautta maailman. He sanoivat rakastavansa kotimaataan ja perhettään, ystäviään ja muita pyhiä Saksassa ja Euroopassa. Mutta he toivat ilmi, ettei heidän rakkaudellaan kirkon jäseniä kohtaan ole mitään rajoja.

Kymmenen edeltävän vuotensa aikana johtava auktoriteettina – vanhin Uchtdorf kutsuttiin seitsemänkymmenen toiseen koorumiin huhtikuussa 1994, seitsemänkymmenen ensimmäiseen koorumiin huhtikuussa 1996 ja seitsemänkymmenen johtokuntaan elokuussa 2002 – hän on palvellut vyöhykkeiden johtokunnissa Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Hän sanoi, että hänellä on ollut muitakin tehtäviä, joissa hän on käynyt vaimonsa kanssa sellaisissa paikoissa kuin Kolumbia, Ecuador, Uusi-Seelanti, Tahiti ja Venäjä.

“Tunnen heti olevani kuin kotona pyhien keskuudessa, vaikka he puhuisivatkin eri kieliä“, sisar Uchtdorf sanoi. “Rakastan jokaista“, hän jatkoi, johon vanhin Uchtdorf lisäsi, “kansallisuuteen, poliittiseen suuntautumiseen, ihonväriin, kieleen katsomatta“, koska heillä on ymmärrys siitä, että kaikki ihmiset ovat Jumalan lapsina veljiä ja sisaria.

Vanhin Uchtdorf kertoi kahdesta johtavana auktoriteettina saamastaan kokemuksesta, jotka kuvaavat maailmanlaajuista kirkkoa.

Toisen hän sai matkallaan Baltian valtioihin – Viroon, Latviaan ja Liettuaan.

“Siellä me saksalaiset puhuimme noille ihmisille englannin kielellä, joka käännettiin niille kolmelle kielelle sekä venäjäksi“, hän sanoi. “Ja lähetysjohtaja oli Australiasta. Ellei sellainen kirkko ole kansainvälinen kirkko…“

Toinen tapaus sattui eräässä seminaarissa, jonka hän piti Pohjois-Amerikan keskisen vyöhykkeen lähetysjohtajille Omahassa Nebraskassa. Ryhmä kävi Nebraskassa sijaitsevan Winter Quartersin temppelin vieressä olevassa vierailukeskuksessa ja sai kuulla pioneereista ja heidän uskollisuudestaan ja uhreistaan.

Hän sanoi, että mormonipioneerien tarinaa Uchtdorfeille ja 17 lähetysjohtajalle ja heidän vaimoilleen kertoi Moskovasta Venäjältä tullut sisarlähetyssaarnaaja.

Nuo kokemukset ovat merkkejä kirkon kasvusta, hän sanoi mainiten sitten kohdan Ef. 2:19: “Te ette siis enää ole vieraita ja muukalaisia, vaan kuulutte Jumalan perheeseen, samaan kansaan kuin pyhät.“ Vaikka vanhin Uchtdorf on kooltaan vaikuttava ja käyttäytyy arvokkaasti, hän puhuu lempeällä ja rakastavalla äänellä. Tuo ääni on toisinaan lähes kuulumaton hänen todistaessaan vilpittömän nöyrästi.

Haastattelun aikana hänelle oli tärkeää käyttää joitakin rakkaista pyhien kirjoitusten kohdista, joita hän oli pohtinut viimeksi saamansa kutsun jälkeen. Niihin kuului Joh. 15:6: “Ette te valinneet minua, vaan minä valitsin teidät, ja minun tahtoni on, että te lähdette liikkeelle ja tuotatte hedelmää, sitä hedelmää joka pysyy.“ Hän sanoi: “Siinä annettu tehtävä ja haaste on suuri asia, ja olen sijoittanut sen elämäni päiväjärjestykseen.“

Uchtdorfit puhuivat innokkaasti lähetystyöohjelmista, jotka olivat tuoneet heidän perheensä kirkkoon. Vanhin Uchtdorf toi auliisti esiin, että hänen perheensä liittyi kirkkoon erään jäsenlähetyssaarnaajan työn tuloksena, kun taas hänen vaimonsa perhe löysi totuuden kokoaikaisten lähetyssaarnaajien kautta.

Hän toisti yleiskonferenssin sunnuntaiaamun kokouksessa pitämästään puheesta kertomuksen hyväntahtoisesta vanhahkosta naisesta, joka oli kutsunut hänen isoäitinsä kirkkoon Itä-Saksassa. Tuon kutsun takia hänen perheensä liittyi kirkkoon, ja hänet kastettiin kaksi vuotta myöhemmin kuin muut perheen jäsenet, kun hän täytti kahdeksan vuonna 1948. Kun hänestä tuli diakoni, hänen perheensä oli muuttanut Frankfurtiin ja kävi siellä olevassa lähetysseurakunnassa.

Samaan aikaan sisar Uchtdorfin perhe suri hänen isäänsä, joka oli kuollut syöpään. Kahdeksan kuukautta isän poismenon jälkeen lähetyssaarnaajat koputtivat Reichin perhekunnan ovelle.

“Kun lähetyssaarnaajat tulivat ja opettivat meille pelastussuunnitelmaa – – se oli jotakin sellaista, mistä en ollut ennen kuullut, mutta se oli minulle tuttua. Ja äidilleni (joka yhä suri miehensä kuolemaa) se oli ilmoitus.“

Sisar Uchtdorf muistaa ensimmäisen kerran, jolloin hänen perheensä meni kirkkoon, sekä vaikutelman, jonka hän sai yhdestä sinä päivänä lauletusta laulusta: “On maailmassa tarpeen hän“.

Vanhin Uchtdorf ei muista tuota kokousta, mutta hän sanoi, että hän oli hyvin todennäköisesti läsnä, koska hänen perheensä oli aktiivinen samassa seurakunnassa.

Sisar Uchtdorf, joka kastettiin 12-vuotiaana, sanoi, että hän on aina käynyt mielellään kirkossa. Vanhin Uchtdorf sanoi, että hänkin oli iloinen siitä, että kokouksissa oli uusi käännynnäinen, koska kaunis nuori tyttö, jolla oli suuret tummat silmät, viehätti häntä.

Kirkossa he oppivat tanssimaan yhdessä, mutta teinivuosinaan sisar Uchtdorf ei tuntenut samaa kiintymystä veli Uchtdorfia kohtaan kuin tämä tunsi häntä kohtaan. Ja sitä paitsi, vanhin Uchtdorf sanoi, “kaikki rakastivat Harrietia“.

Vanhempana teini-ikäisenä, jolloin hänet olisi joka tapauksessa kutsuttu sotaväkeen, hän värväytyi Saksan ilmavoimiin täyttääkseen unelmansa tulla lentäjäksi. Saksassa ei siihen aikaan ollut hävittäjälentäjien koulutusohjelmaa, joten hän ansaitsi siipensä sekä Saksan että Yhdysvaltain ilmavoimissa Texasissa ja Arizonassa.

Kun hän palasi Saksaan, Harriet Reich oli yhä naimaton, ja tällä kertaa hän kykeni voittamaan tämän sydämen. “Voitin lopulta“, hän sanoi hymyillen.

Heidät vihittiin Sveitsin temppelissä vuonna 1962.

Sotaväen jälkeen vanhin Uchtdorfista tuli saksalaisen Lufthansa-lentoyhtiön liikennelentäjä vuonna 1965, ja hän aloitti uran, jolla hän kohoaisi ylimmälle johtoportaalle saakka.

Hän oli Lufthansan päälentäjä ja lentotoiminnan vanhempi varapääjohtaja, kun hän päätti jäädä eläkkeelle vuonna 1995. Seitsemänkymmenen toisen koorumin jäsenenä hän halusi lisää aikaa kirkolliseen kutsumukseensa. Pian sen jälkeen presidentti Thomas S. Monson ensimmäisestä presidenttikunnasta esitti hänelle kutsun palvella seitsemänkymmenen ensimmäisessä koorumissa.

Presidentti Monson sanoi: “Sivumennen sanoen, sinun pitää nyt jäädä eläkkeelle Lufthansasta“, vanhin Uchtdorf muisteli, ja sanoi siihen: “Olen jo jäänyt.“

Uskoen, että hänen kutsumuksensa on tullut Herralta Hänen profeettansa presidentti Gordon B. Hinckleyn kautta, vanhin Uchtdorf haluaa palvella parhaan kykynsä mukaan. Sisar Uchtdorf on luvannut tukea häntä uudessa kutsumuksessa.

Se on heille pienoinen haaste, koska heidän kaksi lastaan ja viisi lastenlastaan ovat Saksassa ja vanhin ja sisar Uchtdorf jatkavat palvelutyötään Yhdysvalloissa asuen.

Tilanne on päinvastainen kuin eräässä toisessa ratkaisevassa elämänvaiheessa, vanhin Uchtdorf sanoi. Nuorena miehenä hän tunsi hienoista houkutusta muuttaa Yhdysvaltoihin, jossa oli taloudellisia mahdollisuuksia samoin kuin enemmän kirkon siunauksia – kuten vaarnoja ja temppeleitä, joita Saksassa ei tuolloin ollut.

Mutta hän sanoi, että vanhin Theodore M. Burton, joka palveli silloin lähetysjohtajana Euroopassa, neuvoi häntä jäämään kotiin ja rakentamaan kirkkoa siellä. Hän noudatti uskollisesti saamaansa neuvoa, ja hänestä tuli tärkeä välikappale vaarnan ja temppelin rakentamisessa Frankfurtiin – askeleita kohti hänen nykyistä kutsumustaan.