Pitkäaikaista apua luvattu Etelä-Aasiaan

Välitöntä apua tukee "sen rakentaminen, millä on kestävää arvoa"

Piispa Richard C. Edgley, keskellä, jakamassa hätäapua Sri Lankassa.

Pitkän matkansa päätteeksi tsunamin tuhoamassa eteläisessä Aasiassa piispa Richard C. Edgley sanoi, että kirkko on sitoutunut sekä vastaamaan kärsivien välittömiin tarpeisiin että myös auttamaan pitempiaikaisissa tarpeissa eniten kärsineissä maissa. Tuhon näkeminen oli “mitä vakavoittavin kokemus“, sanoi piispa Edgley, ensimmäinen neuvonantaja johtavassa piispakunnassa, palatessaan eteläisestä Aasiasta 10. tammikuuta. Hän johti siellä ryhmää, joka oli lähetetty arvioimaan kirkon humanitaarista apua joulukuun 26. päivän katastrofiin.

Kirkko aloitti laajan myöhempien aikojen pyhien avustustyön alueella heti sen jälkeen kun voimakas maanjäristys sattui syvällä Intian valtameressä aiheuttaen yli kuuden metrin korkuiset aallot, jotka tuhosivat rannikkoa tuhansien kilometrien säteellä surmaten ainakin 160 000 ihmistä, aiheuttaen vammoja yli puolelle miljoonalle ja jättäen miljoonia kodittomiksi.

Kirkon tiedotusosaston mukaan kaikki eteläisen Aasian maissa palvelevat lähetyssaarnaajat ovat turvassa, ja heidän olinpaikkansa on tiedossa. Paikallisten kirkon jäsenten ei ole raportoitu kuolleen, mutta kaksi alueella lomaillutta ruotsalaista jäsentä sai lieviä vammoja. (Ks. artikkelia sivulla 7.)

“Kun käy siellä ja näkee tuhot, on vaikeaa kuvitella mitään, mikä voisi olla pahempaa kuin se, mitä tapahtui“, sanoi piispa Edgley kertoen vakavana siitä, millaista oli nähdä kilometrikaupalla tuhoa, haistaa mädäntyvien ruumiiden löyhkä ja katsella, kuinka perheenjäsenet etsivät turhaan kadonneita rakkaitaan. Eräs hänen tapaamansa mies esimerkiksi menetti 60 omaistaan ja sukulaistaan.

Kirkon vastaus katastrofiin oli hänen mukaansa “välitön ja tarkoituksenmukainen“. Sen lisäksi hän sanoi monien kansakuntien ja järjestöjen tarjoavan apua.

“Maa toisensa jälkeen astuu esiin merkittävällä tavalla tarjoamaan humanitaarista apua“, hän sanoi. “Se on tuonut kaikista kansakunnista, kaikista uskonnollisista yhteisöistä, kaikista kulttuureista yhteen myötämielisiä ihmisiä kärsimyksen helpottamiseksi.“

Piispa Edgley sanoi, että “apu on kenties merkittävin humanitaarinen ponnistus, jossa kirkko on koskaan ollut mukana“. Suuren osan hankkeesta on hänen mukaansa tehnyt mahdolliseksi kirkon jäsenten kautta maailman antamat runsaat lahjoitukset. Ensimmäinen presidenttikunta pyysi jäseniä “antamaan runsaat paastouhrit“ 2. tammikuuta, jotta “kirkko voi lisätä apuaan niille, joiden kärsimys on kovin suuri“.

Vastauksena, piispa Edgley sanoi, oli “merkittävä rahamäärä, paljon odottamaamme runsaampi“. Paastouhrien lisäksi kirkon humanitaariseen avustusrahastoon on tehty “pieniä ja suuria“ lahjoituksia, hän sanoi.

Piispa Edgleyn mukaan on ilahduttavaa nähdä, kuinka kirkon jäsenet ovat reagoineet katastrofiin.

“Kirkkoamme kiitettiin siitä, että kykenemme tekemään sen, mitä teemme“, piispa Edgley sanoi matkastaan kautta eteläisen Aasian. “Katsoin asiakseni oikaista: “Kyse ei ole kirkosta vaan miljoonista jäsenistä, jotka antavat runsaita lahjoituksia. Kirkko ei tee muuta kuin yrittää käyttää näitä pyhiä varoja parhaalla mahdollisella tavalla.“ Yksi arviointiryhmän huolista piispa Edgleyn mukaan on se, mitä tapahtuu uhreille, kun hätäapua tarjoavat järjestöt päättävät työnsä ja lähtevät kotiin ja jättävät sikäläiset ihmiset “ilman kotia ja elämää“.

“Toimintatapamme on arvioida välittömät tarpeet, tehdä hankinnat suurimmaksi osaksi paikan päältä ja sitten toteuttaa pitkäaikainen – kuukausien, ehkä vuosien – suunnitelma, jossa voimme auttaa näiden tuhoutuneiden maiden uudelleenrakentamisessa“, hän sanoi.

Piispa Edgley sanoi, että kirkko arvioi edelleen, kuinka se voi parhaiten auttaa pitkäaikaisen avun tarjoamisessa: mahdollisesti hankkimalla puhdasta vettä, mukaan luettuna kaivoja, auttamalla orpokoteja, tarjoamalla lääkintätarvikkeita ja -apua ja auttamalla muilla tavoin, jotka “ilmenevät jatkuvan arvioinnin perusteella“.

“Tavoitteemme on osoittaa kirkon resurssit ja mahdollisuudet ihmisten välttämättömimpiin tarpeisiin tuhoalueilla“, hän sanoi.

Garry Flaken, kirkon hätäavun johtajan, mukaan kirkon johtajat – ohjatessaan avun “heti huolenpitoa ja innoitusta osoittaen“ – ovat olleet viisaita ottaessaan huomioon, että osa myöhempien aikojen pyhien avusta voidaan käyttää “sen rakentamiseen, millä on kestävää arvoa“.

Tuho, hän kertoi Church News -lehdelle puhelinhaastattelussa Hongkongista 11. tammikuuta, on “sanoin kuvaamatonta“, jotakin “raamatullisessa mittakaavassa“.

Kaikkina vuosinaan, jotka hän on edustanut kirkkoa luonnonkatastrofien jälkeisessä työssä, veli Flake sanoo, ettei hän ole “koskaan nähnyt yhtä laajaa ja yhtä täydellistä tuhoa kuin tämä on ollut“.

“Menemme alueille, joilla jäljelle ei ole jäänyt yhtään mitään“, hän sanoi.