Nykyisen ensimmäisen presidenttikunnan jäsenet olleet virassa 10 vuotta

Ensimmäinen presidenttikunta 10-vuotta

Kymmenen vuotta sitten, sunnuntaina 12. maaliskuuta 1995, presidentti Gordon B. Hinckleystä tuli kirkon 15. presidentti. Hän seurasi presidentti Howard W. Hunteria, joka oli kuollut 3. maaliskuuta.

Havainnoitsijat hämmästelevät “suurenmoista uutta“ hengellisyyden ja Jumalan työn laajenemisen vuosikymmentä.

Monet ihmiset, niin jäsenet kuin muiden uskontokuntien edustajatkin, ihailevat kuluneiden 10 vuoden aikana tapahtunutta kirkon kasvua ja sen aikaansaamaa hyvää presidentti Hinckleyn johtajakaudella.

Kyseisessä yleiskonferenssissa presidentti Hinckley sanoi: “Veljeni ja sisareni, meidän on tullut aika hieman ryhdistäytyä, kohottaa katseemme ja avartaa ajatuksiamme ymmärtääksemme paremmin Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon suurta tuhatvuotista tehtävää. Nyt on aika olla voimakas. Nyt on aika mennä eteenpäin epäröimättä, tarkkaan tietäen tehtävämme tarkoituksen, laajuuden ja tärkeyden.

Nyt on aika tehdä oikein välittämättä seurauksista. Nyt on aika osoittaa pitävänsä käskyt. Nyt on aika osoittaa ystävällisyyttä ja rakkautta kärsiville ja niille, jotka vaeltavat pimeydessä ja tuskassa. Nyt on aika olla huomaavainen ja hyvä, kunnollinen ja kohtelias muita kohtaan kaikissa suhteissamme – – tulla enemmän Kristuksen kaltaiseksi.“ Lokakuun 2003 yleiskonferenssissa hän sanoi: “Velvollisuudestamme maailman kansoja kohtaan ei voi olla epäilystäkään. – –

Olemme tavallisia ihmisiä, jotka ovat mukana epätavallisessa työssä. Me olemme miehiä, joilla on elävän Jumalan pappeus. Meidän edeltäjämme ovat saaneet aikaan ihmeitä. Meidän mahdollisuutenamme ja haasteenamme on jatkaa tätä suurta työtä, jonka tulevaisuutta pystymme tuskin kuvittelemaankaan.“

Melko äskettäin, huhtikuun 2004 yleiskonferenssissa, presidentti Hinckley sanoi: “Minulla on ilo ilmoittaa, veljeni ja sisareni, että kirkon tila on hyvä.“

Lokakuun yleiskonferenssia 2004 hän sanoi: “Olen ollut mukana lähes 95 vuotta tuosta historiasta, ja olen nähnyt paljon siitä henkilökohtaisesti. Olen varma siitä, että nuortemme keskuudessa on enemmän uskoa, että he palvelevat laajemmin ja että nuhteettomuus on heidän keskuudessaan yhä yleisempää.

Kaikilla tämän työn osa-alueilla on enemmän elinvoimaisuutta kuin olemme koskaan ennen nähneet. Iloitkaamme tästä suurenmoisesta ajasta Herran työssä. Älkäämme olko ylpeitä tai pöyhkeitä. Olkaamme nöyrän kiitollisia. Ja rukoilen nöyrästi, että jokainen meistä päättäisi mielessään antaa oman lisänsä tämän Kaikkivaltiaan loistavan työn kauneuteen, että se säteilisi yli maapallon voiman ja hyvyyden johtotähtenä, johon koko maailma voi katsoa.“