Presidentti James E. Faust kuoli 10.8.2007

James E. Faust 1920 - 2007

Presidentti James E. Faust, toinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa, kuoli perheensä läsnä ollessa kodissaan varhain elokuun 10. päivänä.

Presidentti Faust, joka saavutti 87 vuoden iän, palveli ensimmäisessä presidenttikunnassa vuodesta 1995 lähtien ja kirkon johtavana auktoriteettina 35 vuotta. Kirkon antaman virallisen tiedonannon mukaan presidentti Faust kuoli "korkeaan ikään liittyvistä syistä".

Hänen hautajaisensa pidettiin keskipäivällä tiistaina 14. elokuuta Suolajärven tabernaakkelissa.

Hänen viimeisiin toimiinsa kodin ulkopuolella kuuluivat Mormonien tabernaakkelikuoron pitämään pioneeripäivän muistokonserttiin osallistuminen 20. heinäkuuta ja hänen kunniakseen kirkon hallintorakennuksessa 31. heinäkuuta pidettyyn syntymäpäivätilaisuuteen osallistuminen. Hän vietti osan tuosta päivästä toimistossaan.

Presidentti Faust nimitettiin toiseksi neuvonantajaksi ensimmäiseen presidenttikuntaan 12. maaliskuuta 1995.

Kerran hän sanoi Church News -lehdelle, että hän toivoi, että hänet muistettaisiin "valtakunnan työhevosena mieluummin kuin näytöshevosena". Kunnioitetun apostolin toive on toteutunut – viimeistä piirtoa myöten. Hän eli elämänsä todellakin kuten työmies. Presidentti Faustin kasvuvuodet maatilalla tulevat selvästi esiin hänen väsymättömässä palveluksessaan kirkossa ja ammatissa. Työ oli hänen luotettava ystävänsä ja vakituinen kumppaninsa. Mutta presidentti Faust tullaan muistamaan myös kultivoituneesta olemuksestaan. Hän oli oppinut, syvällinen mies, joka kykeni huolehtimaan tyylikkäästi monista eri tehtävistä: asianajaja, liikealan johtaja, virkamies, sotilas, lähetyssaarnaaja, kirkollinen johtaja, aviomies, isä, isoisä.

"Hän on vakaa mies. – – Minusta veli Faustista ei puutu mitään sellaista, mitä toivoisin hänessä olevan", sanoi presidentti Gordon B. Hinckley, jonka kanssa presidentti Faust palveli ensimmäisessä presidenttikunnassa vuosina 1995–2007. (James B. Bell, In the Strength of the Lord — the Life and Teachings of James E. Faust, 1999, s. 230.)

James Esdras Faust syntyi 31. heinäkuuta 1920 Deltassa Utahissa Yhdysvalloissa George A. ja Amy Finlinson Faustin perheeseen. Faustit olivat pioneerisukua, ja nuori James oli kiitollinen uskon ja evankeliumin mukaisen palvelun perinteestään. Hänen esivanhempiinsa kuuluivat kirkon ensimmäinen piispa Edward Partridge ja profeetta Joseph Smithin neuvonantaja, myöhempien aikojen apostoli Amasa M. Lyman.

Vuonna 1939 tuolloin 19-vuotias James E. Faust otti vastaan lähetystyökutsun Brasiliaan. Se oli lähetystyön alkuaikaa Etelä-Amerikassa. Työ edistyi hitaasti. Nuoren vanhin Faustin aikaiset lähetyssaarnaajat eivät nähneet sellaista kasvua, jota Latinalaisessa Amerikassa myöhemmin nähtiin.

Presidentti Faustin kolmesta lähetystyövuodesta yhtenä erityisen hitaan kasvun vuotena Brasiliassa palvelevalla 70 lähetyssaarnaajalla oli vain kolme käännynnäiskastetta. Vaikka hän ja hänen lähetyssaarnaajatoverinsa tekivät ahkerasti työtä. Hän sanoi, että ne, jotka ottivat vastaan sanoman noina kirkon alkuvuosina Brasiliassa, osoittautuivat valituiksi.

"Tuohon aikaan työmme oli hedelmätöntä ja vaikeaa", presidentti Faust sanoi lähetystyöstään lokakuun 2000 yleiskonferenssissa. "Emme kyenneet kuvittelemaan sitä Herran Hengen valtavaa vuodatusta, joka on tapahtunut [Brasiliassa] ja sen naapurimaissa Etelä- ja Keski-Amerikassa ja Meksikossa näinä kuluneina vuosina."

Hän vaihtoi lähetyssaarnaajanpukunsa sotilaan univormuun vuonna 1942, jolloin – toisen maailmansodan aikana – hän astui palvelukseen Yhdysvaltain armeijan lentojoukoissa. Keskellä sodan melskeitä presidentti Faust sai jälleen lohtua Herran Hengestä. Kerran hän palveli ainoana kirkon jäsenenä laivalla, joka sai siirtokäskyn Etelämerelle. Sunnuntaisin presidentti Faust etsi laivalta sopukoita, joissa hän voisi laulaa taskulaulukirjasta, lukea pyhiä kirjoituksia ja rukoilla. "Useimmiten menin ulos aivan laivan keulaan, jossa aallot hukuttivat lauluni, ja pidin oman jumalanpalvelukseni parhaani mukaan", hän kertoi Church Newsille vuonna 1985.

Lyhyellä sotilaslomalla vuonna 1943 hän solmi avioliiton hänen kanssaan samaa Granite High Schoolia käyneen Ruth Wrightin kanssa Suolajärven temppelissä. He saivat kolme poikaa ja kaksi tytärtä. Lopulta Faustien perheeseen kuului 25 lastenlasta ja 28 lastenlastenlasta.

Church News kysyi sisar Faustilta vuonna 2005, millaista hänen elämänsä presidentti Faustin rinnalla oli ollut.

"Se ei olisi voinut olla parempaa", hän vastasi. "Löysin hyvän miehen, ja hän on paras mahdollinen. Fiksuinta, mitä olen milloinkaan elämäni aikana tehnyt, oli mennä naimisiin hänen kanssaan."

Asianajajan ja tuomarin poikana presidentti Faust suuntautui luonnostaan lakimiesuralle. Suoritettuaan oikeustieteen tohtorin arvon Utahin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa vuonna 1948 hän harjoitti asianajajan ammattia Salt Lake Cityssä, kunnes hänet kutsuttiin kahdentoista apulaiseksi 6. lokakuuta 1972.

Yhteiskunnallisella toiminnalla oli huomattava osa presidentti Faustin elämässä hänen ammattiuransa aikana. Hän palveli Utahin lainsäädäntöelimen jäsenenä vuosina 1949–1951 edustaen demokraattista puoluetta. Hän palveli myös American Bar Journalin neuvonantajana ja oli Utahin asianajajaliiton puheenjohtaja vuosina 1962–1963. Yhdysvaltain presidentti John F. Kennedy nimitti hänet kansalaisoikeuksia ja rotulevottomuuksia kartoittavaan lakimieskomiteaan.

Presidentti Faustin elinikäinen sitoutuminen kirkon palvelukseen koitui siunaukseksi lukuisille ihmisille. Ennen johtavaksi auktoriteetiksi tulemistaan hän palveli piispan neuvonantajana, piispana, korkean neuvoston jäsenenä, vaarnanjohtajan neuvonantajana, vaarnanjohtajana ja alue-edustajana. Hän siirtyi vaivattomasti kokoaikaiseen kirkon palvelukseen, kun presidentti Harold B. Lee kutsui hänet kahdentoista apulaiseksi.

"Presidentti Lee sanoi minulle, että voisin jättää nimeni asianajotoimistoni oveen", presidentti Faust sanoi. "Mutta minä sanoin hänelle, että minut oli kutsuttu, panisin käteni aurankurkeen, ja etten haluaisi milloinkaan katsoa taaksepäin."

Ilman rasitteita hän aloitti toimikautensa evankeliumin "työhevosena" – matkustaen kautta maailman ja palvellen alati kasvavan maailmanlaajuisen kirkon jäseniä. Presidentti Faust hyväksyttiin seitsemänkymmenen ensimmäisen koorumin johtokunnan jäseneksi 1. lokakuuta 1976. Kaksi vuotta myöhemmin hän siirtyi kahdentoista koorumiin vanhin Delbert L. Stapleyn 19. elokuuta 1978 tapahtuneen kuoleman tyhjäksi jättämälle paikalle.

"Kukaan ei ole milloinkaan astunut tähän virkaan suurempaa riittämättömyyttä tuntien kuin minä tällä hetkellä" ["Vastaus kutsuun", Valkeus, huhtikuu 1979, s. 37], uusi apostoli sanoi lokakuun 1978 yleiskonferenssissa. "Tiedän, että pyhän apostolinviran tärkeimpänä edellytyksenä on olla henkilökohtaisena todistajana Jeesuksesta Kristuksena ja jumalallisena Lunastajana. Yksistään tällä perusteella täytän kenties vaatimukset. Totuus on tehty minulle tiettäväksi Jumalan Hengen kuvaamattoman rauhan ja voiman avulla." [Ks. "Vastaus kutsuun", s. 37.]

Presidentti Gordon B. Hinckley mainitsee presidentti Faustin elämäkerrassa ystävänsä arvokkaat apostoliset aikaansaannokset.

"Kahdentoista jäsenenä veli Faust oli mies, jolla oli voimakkaita mielipiteitä ja rohkeutta tuoda ne julki. En milloinkaan huomannut hänen poikenneen oikealta polulta, ja siksi pyysin häntä palvelemaan toisena neuvonantajanani – koska arvostin sitä hänen monien muiden hyveidensä joukossa. Hänellä on erinomainen mieli, ja hän on hyvin syvällinen mies. Hän ajattelee ennen kuin puhuu. Hän ei puhu, mitä sylki suuhun tuo. Hän ajattelee asiat läpikotaisin tai esittää kysymyksiä saadakseen tietää tosiasiat, niin etteivät ne tule hänelle yllätyksenä. Hän on täysin luotettava joka suhteessa. Teidän ei tarvitse olla huolissanne veli Faustista."

Presidentti Faust aloitti toimikautensa ensimmäisessä presidenttikunnassa, kun hänet kutsuttiin toiseksi neuvonantajaksi 12. maaliskuuta 1995. Hän työskenteli yhdessä presidentti Hinckleyn ja neuvonantajatoverinsa presidentti Thomas S. Monsonin kanssa merkittävänä kirkon historian aikakautena, jolle oli ominaista nopeatahtinen temppeleiden rakentaminen ja jatkuva kasvu.

Viettäessään 85-vuotispäiviään vuonna 2005 nöyrä presidentti Faust kertoi Church Newsille, että hän tunsi lievää katumusta elämässään ainoastaan siitä, ettei hän ollut "tehnyt parempaa työtä [ja] palvellut enemmän".

"Minulla on ollut suurenmoinen, antoisa elämä", hän sanoi tuolloin. "Minua on siunattu paljon yli sen, mitä olisin oikeutetusti ansainnut. Jos minun olisi elettävä elämäni uudestaan, haluaisin pääosin elää sen sillä tavalla kuin olen elänyt. Ei ole paljonkaan sellaista, minkä muuttaisin."