"He tarvitsevat meitä", sanoo nuori diakoni

Pienessä ukrainalaisseurakunnassa lapset hoitavat tehtäviä. Yhdeksänvuotias johtaa laulua

Bogatojen seurakunnan Alkeisyhdistys. Vasemmalta Nastja Topar, Alona Miroshinikova, Dima Vishanov ja Nastja Miroshnikova. Pienissä seurakunnissa, joissa jäseniä on vähän, annetaan lapsille usein tehtäviä, joita normaalisti hoitavat vanhemmat jäsenet.

Nastja Miroshnikova opetteli johtamaan laulua, laulamaan ja soittamaan pianoa, koska hän halusi, että hänen seurakuntansa kokouksissa olisi musiikkia.

Dmitri "Dima" Vishanov alkoi opetella pianonsoittoa ja soittaa nyt seurakuntansa kokouksissa. Valokuvat Kenneth Ray

KIOVA, Ukraina – Nastja Miroshnikova ja Dmitri "Dima" Vishanov, jotka ovat Ukrainan Dnipropetrovskin lähetyskentän Bogatojen seurakunnan jäseniä, ovat juurruttaneet elämänsä kirkkoon. He käyvät kokouksissa, heillä on tärkeitä tehtäviä ja he täyttävät vapaaehtoisesti monia seurakunnan tarpeita. Sen lisäksi he ovat pieniä lapsia.

Kaksitoistavuotias Dima sai ensimmäisen tehtävänsä kun hänen kutsuttiin 7-vuotiaana seurakunnan tervehtijäksi. Nyt kun hän on seurakunnan ainoa diakoni, hän suorittaa kaiken kotiopetuksen seurakunnassaan seurakunnanjohtajansa Sergei Miroshnikovin kanssa kävellen joka kuukausi kolmisentoista kilometriä kotiopetuskäynneillään. Nastja, 10, opetteli johtamaan laulua 7-vuotiaana ja johtaa nyt vuorotellen Diman kanssa 18 jäsenestä koostuvan seurakuntansa laulua. Nämä kaksi alkoivat opetella myös pianonsoittoa, koska he halusivat, että heidän seurakunnassaan olisi aina musiikkia, sanoi Dima.

Ukrainassa kirkon seurakunnat ovat usein pieniä ja vaativat paljon työtä monilta jäseniltä. "Jopa lapset palvelevat innoissaan", sanoi sisar Christine Ray, joka on palvellut miehensä vanhin Kenneth Rayn kanssa lähetyssaarnaaja- avioparina Itä-Euroopassa nyt runsaan vuoden.

Sisar Ray sanoi, että lapset tekevät häneen suurimman vaikutuksen kirkossa Ukrainassa. "Noin kolmivuotiaasta alkaen he ovat halukkaita tekemään mitä tahansa mitä heiltä pyydetään, ja he tekevät paljon pyytämättäkin", hän sanoi.

Nastja ja Dima eivät ainoastaan halua palvella, vaan he myös suhtautuvat tehtäviinsä hyvin vakavasti. "Hämmästyin kovasti", sanoi sisar Ray kertoessaan Nastjan musikaalisista lahjoista. "Ei tunnu, että pieni lapsi johtaa laulua. Nastja johtaa laulua ikään kuin olisi aikuinen, joka on harjoitellut vuosikausia."

Äskettäin eräs kirkkoon kuuluva perhe loukkaantui vakavassa auto-onnettomuudessa. Seitsenvuotias tyttö ja hänen isänsä joutuivat sairaalaan. Dima ja seurakunnanjohtaja Miroshnikov vierailivat jäsenten luona sairaalassa ja veivät ruokaa, sillä ukrainalaisissa sairaaloissa ei potilaille tarjota ruokaa. Dima leikki lapsen kanssa aikuisten keskustellessa. Se oli ensimmäinen kerta, jolloin kukaan oli pitkään aikaan nähnyt pikkutytön hymyilevän. Dima käveli lähes joka päivä kaksitoista kilometriä sairaalaan tervehtimään jäseniä. Kun häneltä kysyttiin, miksi hän teki niin, hän vastasi yksinkertaisesti: "Olemme heidän kotiopettajiaan, ja he tarvitsevat meitä."

Vaikka tämän nuoren kaksikon todistus näkyy heidän halukkuudessaan palvella missä tehtävässä tahansa, on musiikki edelleen heille mieluisin tapa ilmaista se. Eräänä sunnuntaina kun Nastja oli kuullut sisar Rayn laulavan erään laulun altto-osuuden, hän sanoi: "Rupean laulamaan niin kuin sinä." Hän oppi nopeasti laulamaan alttoa. Seuraavana lauantaina hän ja sisar Ray harjoittelivat laulun "Pääsiäisaamu" juuri parahiksi esittääkseen sen seurakunnalle pääsiäissunnuntaina.

Sisar Ray hämmästyi jälleen. Hän sanoi: "On epätavallista, että noin nuoret lapset päättävät omin päin harjoitella ja laulaa laulun sakramenttikokouksessa."

Hän sanoi, että Diman ja Nastjan lempilaulut ilmentävät heidän kypsyyttään. Diman lempilaulu on "On tielleni mies murheiden" ja Nastjan "Hän elää, Vapahtajani". Dima sanoi, että kirkon laulut auttavat häntä tuntemaan Jeesuksen Kristuksen ja tuntemaan Hengen tekevän työtä elämässään. Nastja sanoo nauttivansa kirkon lauluista siksi, että ne auttavat häntä tuntemaan Kristuksen rakkauden. Hän sanoo, että "kirkon laulut sanovat, miltä minusta tuntuu ja mitä minä sanoisin".