Presidentti Gordon B. Hinckley kuollut

SALT LAKE CITY – Presidentti Gordon B. Hincley, joka johti kolmetoista vuotta maailmanlaajuisesti kasvavaa Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkkoa, on kuollut 97 vuoden iässä.

Presidentti Hinckley oli 177-vuotisen kirkon historian 15. presidentti, ja hän oli palvellut sen presidenttinä 12. maaliskuuta 1995 lähtien. Kirkon presidentti kuoli 27. tammikuuta 2008 kotonaan Salt Lake Cityssä. Hänen seuraajaansa ei tulla valitsemaan virallisesti ennen presidentti Hinckleyn hautajaisia muutaman päivän kuluttua. Valinnan tekee kirkon kahdentoista apostolin neuvosto.

Presidentti Hinckley tunnettiin vielä 97 vuoden iässäkin väsymättömänä johtajana, joka teki aina täyden työpäivän toimistossa ja matkusti laajalti kautta maailman tavatakseen kirkon jäseniä, joita on nyt yli 13 miljoonaa 160 maassa.

Presidentti Hinckley tapasi presidentti Tarja Halosen Salt Lake Cityn vuoden 2002 talviolympialaisten yhteydessä ja kävi viimeksi Suomessa lokakuussa 2006, jolloin hän mm. vihki käyttöön uuden Helsingin temppelin.

Hänen sanavalmiutensa ja huumorinsa yhdessä kaunopuheisen tyylin kanssa teki hänestä yhden rakastetuimmista nykyajan kirkon johtajista. Hän oli syvällisesti hengellinen ja piti paljon historiasta. Usein hän höysti saarnojaan kertomuksilla kirkon pioneerimenneisyydestä.

Toimittajat haastattelivat häntä mielellään, ja hän esiintyi Mike Wallacen kanssa ohjelmassa 60 minuuttia ja CNN:n ohjelmassa Larry King Live. Hänestä kirjoitettiin sadoissa sanoma- ja aikakauslehdissä kautta vuosien. Hänen pyyntönsä, että kirkko pidättäytyisi vierailijoiden käännyttämistyöstä Salt Lake Cityn olympialaisten aikana vuonna 2002, sai kiitosta tiedotusvälineissä ja lisäsi paljon sitä hyvää tahtoa, joka tuli kirkon osaksi tuosta kansainvälisestä tapahtumasta.

Muutamat merkittävät saavutukset ovat viime vuosina heijastaneet presidentti Hinckleyn henkilökohtaista aloitekykyä ja johtoa. Ottaessaan tavoitteeksi sata käytössä olevaa temppeliä ennen vuoden 2000 loppua kirkon presidentti sitoi kirkon massiiviseen temppelien rakennusohjelmaan.

Vuonna 1999 – 169 vuotta sen jälkeen kun Joseph Smith perusti kirkon, sillä oli käytössä 56 temppeliä. Kolme vuotta myöhemmin luku oli kaksinkertainen, suureksi osaksi sen arkkitehtien laatiman pienemmän, hyvin käytännöllisen temppelisuunnitelman ansiosta, joka salli näiden pyhien rakennusten pystyttämisen maailman kaukaisiinkin kolkkiin. Vuoden 2007 lopussa kirkolla oli toiminnassa 124 temppeliä. Paljon useammat kirkon jäsenet voivat nyt osallistua pyhiin toimituksiin, joita suoritetaan ainoastaan temppeleissä, mukaan luettuina iankaikkiseen avioliittoon vihkiminen ja perheiden sinetöiminen iankaikkisiksi yksiköiksi.

Presidentti Hinckley oli eniten matkustanut presidentti kirkon historiassa. Hänen velvollisuutensa ovat vieneet hänet monta kertaa maailman ympäri tapaamaan myöhempien aikojen pyhiä yli 60 maassa. Hän oli ensimmäinen kirkon presidentti, joka on matkustanut Espanjaan, jossa hän vuonna 1996 mursi maan Madridin temppelin rakennustöiden aloittamiseksi. Hän kävi ensimmäisenä kirkon presidenttinä myös Afrikan maissa kuten Nigeria, Ghana, Kenia, Zimbabwe ja Cap Verde, joissa hän tapasi tuhansia myöhempien aikojen pyhiä vuonna 1998.

Huhtikuussa 2001 pidetyssä kirkon jäsenten yleiskonferenssissa presidentti Hinckley kertoi jatkuvan koulutusrahaston perustamisesta. Se on kunnianhimoinen ohjelma, jonka tarkoituksena on auttaa kirkon nuoria jäseniä (etupäässä kotiin palanneita kehittyvien maiden lähetyssaarnaajia) hankkimaan korkeampaa koulutusta ja työhön liittyvää valmennusta maissa, joissa he eivät todennäköisesti muutoin voisi sitä saada.

Lähemmäs Salt Lake Cityssä sijaitsevaa kotiaan rakennettavasta uudesta konferenssikeskuksesta presidentti Hinckley ilmoitti vuonna 1996 ja vihki sen neljä vuotta myöhemmin. Tämän 21 000-paikkaisen uskonnollisiin ja teatteriesityksiin tarkoitetun salin uskotaan olevan lajissaan maailman suurin, ja siitä on tullut paikka, josta kirkon sanomaa lähetetään maailmaan 54 kielellä.

Jo ennen presidenttikauttaan presidentti Hinckleyllä oli pitkä ura kirkon palveluksessa. Hän toimi muun muassa 14 vuotta neuvonantajana ensimmäisessä presidenttikunnassa, joka on kirkon korkein hallintoelin, ja 20 vuotta sitä ennen hän palveli kahdentoista apostolin koorumin jäsenenä.

Presidentti Hinckley syntyi 23. kesäkuuta 1910 Salt Lake Cityssä Bryant Stringham ja Ada Bitner Hinckleyn pojaksi. Yksi hänen esivanhemmistaan, Stephen Hopkins, oli matkustanut Amerikkaan Mayflower-laivalla. Eräs toinen, Thomas Hinckley, oli palvellut Plymouthin siirtokunnan kuvernöörinä vuosina 1680–1692.

Ensimmäisessä työpaikassaan presidentti Hinckley jakoi saltlakecityläistä päivälehteä Deseret Newsiä. Käytyään koulunsa Salt Lake Cityssä hän suoritti korkeakoulututkinnon Utahin yliopistossa ja palveli sitten kaksi vuotta kirkon kokoaikaisena lähetyssaarnaajana Isossa-Britanniassa. Hän palveli ansiokkaasti, ja lopulta hänet nimitettiin kaikkia Euroopan lähetyskenttiä johtavan kirkon apostolin apulaiseksi.

Kun hän oli päättänyt menestyksellisesti lähetystyöpalveluksensa 1930-luvun puolivälissä, silloinen kirkon presidentti Heber J. Grant pyysi häntä järjestämään yksikön, josta kehittyi myöhemmin kirkon tiedotusosasto.

Presidentti Hinckley aloitti palveluksensa pyhäkoulun pääneuvottelukunnan jäsenenä vuonna 1937, kaksi vuotta sen jälkeen kun hän oli palannut lähetystyöstä Isosta-Britanniasta. Hän johti kirkon kaikkea tiedotustoimintaa 20 vuoden ajan. Vuonna 1951 hänet nimitettiin kirkon lähetystyökomitean sihteeriksi, joka johti koko kirkon lähetystyöohjelmaa, ja hän palveli tässä tehtävässä seitsemän vuotta.

Kun presidentti Hinckley palveli Salt Lake Cityssä sijaitsevan Millcreekin itäisen vaarnan (vastaa hiippakuntaa) johtajana, hänet nimitettiin 6. huhtikuuta 1958 johtavaksi auktoriteetiksi, eli korkeaan kokoaikaiseen kirkolliseen johtotehtävään. Tässä asemassa hän palveli kahdentoista apostolin koorumin apulaisena, kunnes hänet nimitettiin kahdentoista apostolin koorumiin 5. lokakuuta 1961.

Presidentti Hinckley on saanut useita akateemisia kunnianosoituksia, muun muassa seuraavat: ansioituneen kunniakansalaisen palkinto Etelä-Utahin yliopistosta, ansioitunut Utahin yliopiston entinen opiskelija. Kunniatohtorin arvon hän on saanut seuraavista korkeakouluista: Westminster College, Utahin valtionyliopisto, Utahin yliopisto, Brigham Youngin yliopisto, Etelä-Utahin yliopisto, Utah Valley State College ja Salt Lake Community College. Utahin yliopistoon on perustettu Yhdistyneen kuningaskunnan taiteeseen, kirjallisuuteen ja historiaan keskittyvä ohjelma nimeltä Gordon B. Hinckley Endowment for British Studies.

Amerikan partiopoikajärjestö on myöntänyt presidentti Hinckleylle hopeabiisonimerkin. National Conference of Community and Justice (entinen National Conference of Christians and Jews) osoitti presidentti Hinckleylle kunnioitusta tämän työstä suvaitsevaisuuden ja ymmärtämyksen lisäämiseksi maailmassa, ja hän sai National Association for the Advancement of Colored People -järjestöltä ansiokkaan palvelun palkinnon. Maaliskuussa vuonna 2000 presidentti Hinckley puhui kansallisella lehdistöklubilla Washington D.C:ssä. Hän on puhunut myös seuraaville ryhmille: Religion Newswriters Association [uskonnollisten uutistoimittajien yhdistys], U.S. Conference of Mayors [Yhdysvaltain pormestarien konferenssi] Los Angeles World Affairs Council [Los Angelesin maailman asioiden neuvosto] (kahdesti).

Presidentti Hinckley on kirjoittanut ja toimittanut useita kirjoja ja lukuisia oppikirjoja, kirjasia ja käsikirjoituksia, mukaan luettuna menekkiteos Standing for Something, joka on tarkoitettu suurelle yleisölle. Siinä hän puolustaa rakkauden, rehellisyyden, moraalin, kohteliaisuuden, oppimisen, anteeksiannon, armon, säästäväisyyden ja ahkeruuden, kiitollisuuden sekä optimismin ja uskon hyviä puolia. Hän todistaa perinteisen avioliiton ja perheen puolesta, joita hän kutsuu "hyveellisyyden vartijoiksi".

Presidentti Hinckley solmi avioliiton Marjorie Payn kanssa Suolajärven temppelissä vuonna 1937. Heillä on 5 lasta ja 25 lastenlasta ja 38 lastenlastenlasta. Sisar Hinckley kuoli 6. huhtikuuta 2004.