Usko palkittiin – isoäiti tapaa pojanpoikansa

LJUBLJANA, SLOVENIA

98-vuotias Veronika Versic odottaa innokkaana pojanpoikansa ja pojanpoikansa pojan tapaamista. Hänen uskonsa ja sisarlähetyssaarnaajien herttainen huomaavaisuus auttoivat häntä löytämään viimeiset elossa olevat jälkeläisensä Australiasta. Slovenian tiedotuksen luvalla

Etsittyään vuosia isoäitiään Marc Versic ja hänen melkein 8-vuotias poikansa Andreas viimein tapaavat hänet. Slovenian tiedotuksen luvalla

98-vuotias Veronika Versic odottaa innokkaana, mitä hänen ihmeestään seuraa. Muutaman viikon kuluttua hän toivottaa tervetulleeksi elämäänsä pojanpoikansa, jota hän on etsinyt lähes 40 vuotta.

Kaikki alkoi siitä, että hänellä oli uskoa liittyä kirkkoon 81-vuotiaana ja että kaksi sisarlähetyssaarnaajaa halusivat tulla palvelemaan kokoaikaisessa lähetystyössä Sloveniassa.

Sisar Versicillä on nyt kuva pojanpojastaan Marc Versicistä, joka syntyi ja asuu edelleen Australiassa, ja tämän melkein 8-vuotiaasta pojasta Andreaksesta. Isoäiti ja pojanpoika tapaavat suunnitelmien mukaan muutaman viikon päästä. Toivottavasti myöhemmin tänä vuonna hän pääsee tapaamaan myös pojanpoikansa poikaa.

Marc Versicin isä Mirko Fric Versic syntyi sisar Versicille 13. helmikuuta 1942 mutta lähti nuorukaisena Sloveniasta Australiaan. Hän meni naimisiin Marcin äidin Lorrainen kanssa, ja heidän poikansa syntyi 30. joulukuuta 1964.

Valitettavasti Mirko Versic kuoli auto-onnettomuudessa 8. marraskuuta 1966. Marcin äiti meni vielä kaksi kertaa naimisiin menettäen toisenkin aviomiehensä onnettomuudessa.

Kolmannesta avioliitosta hänellä on useita lapsia, ja muutettuaan hän oli menettänyt yhteyden ensimmäiseen anoppiinsa, sisar Versiciin.

Sisar Versicin mielessä oli vain yksi kysymys: saisiko hän koskaan tavata pojanpoikansa Marcin? Hän ei tiennyt, oliko Lorraine mennyt uudelleen naimisiin ja oliko tämän uusi aviomies adoptoinut hänen pojanpoikansa ja antanut tälle oman nimensä vai oliko Marc pitänyt isänsä sukunimen Versic.

Vuodet kuluivat, eikä hänellä ollut mitään yhteyttä eikä keinoa löytää pojanpoikaansa.

Toive ei kuitenkaan ollut yksipuolinen. Marc Versicillä, joka ei ollut muuttanut sukunimeään, oli myös ollut koko elämänsä ajan toiveena löytää isoäitinsä, ainoa slovenialainen sukulainen, josta hän tiesi.

Elokuussa 2007 Marc kävi Sloveniassa ja etsi kautta maan isoäitiään kysellen tätä jopa kylästä, jossa hänen isänsä oli syntynyt, mutta turhaan. Hänen isoäitinsä oli muuttanut, eikä kukaan tiennyt minne. Hän lähti Sloveniasta ajatellen, ettei kenties koskaan löytäisi isoäitiään.

Syyskuun 2. päivänä 2000 Veronika Versicistä tuli Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsen. Hän on uskollisesti käynyt Frankfurtin temppelissä Saksassa tekemällä 12 tunnin bussimatkan ainakin kerran vuodessa vuodesta 2001 lähtien. Hän etsi innokkaana esivanhempiaan ja kävi temppelissä suorittamassa pelastavat toimitukset heidän puolestaan.

Kasteen vesistä seurasi muitakin siunauksia. Hänen terveytensä koheni entisestään – hän kykeni nyt kävelemään ilman keppiä. Mutta hänen yhä täyttymätön rukouksensa oli, että hänen pojanpoikansa Marc löydettäisiin.

Vuonna 2007 hän sai patriarkallisen siunauksensa Saksassa, ja kielimuurikin ylittyi, sillä hän ymmärsi vielä jotenkin saksaa opittuaan sitä toisen maailmansodan aikana, jolloin kaikkia slovenialaisia vaadittiin puhumaan sitä.

Matkallaan Frankfurtin temppeliin vuonna 2007 hänelle järjestyi tilaisuus saada patriarkallinen siunaus eräältä itävaltalaiselta patriarkalta.

Siunauksessa hänelle luvattiin, että hän löytäisi pojanpoikansa.

Sillä välin sisar Karyl Lee Rodabough Woods Crossista Utahista ja hänen kälynsä, sisar ReNae Ashton, aloittivat lähetystyön Sloveniassa vuonna 2006. He auttoivat sukututkimuskeskuksen perustamisessa Ljubljanaan.

Tässä työssä he tutustuivat sisar Versiciin ja saivat tietää tämän etsivän pojanpoikaansa. Niinpä syyskuussa 2006 sisar Rodabough lähetti tiedustelun Internet-sivuille osoitteeseen www.ancestry.com.au.

Ihme tapahtui 8. tammikuuta 2008. Sisar Rodabough oli kotona Utahissa, kun Marc Versic New South Walesista Australiasta otti häneen yhteyttä sähköpostitse ja kertoi kuvauksen sopivan itseensä.

Sisar Rodabough soitti heti hänelle. Puhelu päättyi onnen kyyneliin heidän kertoessaan toisilleen etsinnästä. Se oli toteutunut toive myös Marcille, joka oli ajatellut, ettei kenties koskaan löytäisi isoäitiään.

Isoäiti ja pojanpoika ovat olleet onnellisesti yhteydessä ja odottavat hetkeä, jolloin he tapaavat.

Kun ihmisillä on uskoa ja he tekevät itse kaikkensa ja jättävät sitten loput Herralle, Herra saa aikaan ihmeitään. Ja tämä on ehdottomasti yksi myöhempien aikojen ihme.