Käsikärrypioneerit-veistos Norjaan

Knut Djupedal, Norjan siirtolaismuseon johtaja, selittää mikä merkitys Käsikärrypioneerit-veistoksella on norjalaisen siirtolaisuuden historialle. Pronssivaloksen vuonna 1926 Salt Lake Cityssä valmistuneesta alkuperäisteoksesta lahjoittivat kuvanveistäjä Torleif Knaphusin jälkeläiset. Valokuva Tyler J. Gerritsen

John Gerritsen, vasemmalla, Allen Gerritsen, vaarnanjohtaja Tom-Alte Herland, Terhe Dahlstrøm ja lähetysjohtaja Lynn J. Poulsen osallistuivat Käsikärrypioneerit-veistoksen paljastustilaisuuteen. Valokuva Tyler J. Gerritsen

Yli 200 henkeä osallistui Käsikärrypioneerit-veistoksen paljastustilaisuuteen Norjassa. Teos on valos Torleif S. Knaphusin vuonna 1926 valmistuneesta alkuperäisteoksesta. Valokuva Tyler J. Gerritsen

Velsmoy Fluge Berg, norjalainen sopraano ja kirkon jäsen, esiintyy Käsikärrypioneerit-veistoksen paljastustilaisuudessa Norjan siirtolaismuseossa Ottestadissa. Veistoksen lahjoittivat kuvanveistäjä Torleif Knaphusin jälkeläiset. Valokuva Tyler J. Gerritsen.

Käsikärrypioneerit-veistos, joka on tuttu suurimmalle osalle myöhempien aikojen pyhiä ja miljoonille temppeliaukiolla Salt Lake Cityssä käyneille vierailijoille, on nyt osa erään kansallisen norjalaisen museon pysyvää näyttelyä. Veistos on pronssivalos vuonna 1926 valmistuneesta alkuperäisteoksesta (luonnollista kokoa suurempi veistos sijoitettiin myöhemmin temppeliaukiolle), jonka oli veistänyt norjalaissyntyinen myöhempien aikojen pyhiin kuulunut kuvanveistäjä Torleif S. Knaphus (1881–1965). Veistoksen lahjoittivat taiteilijan jälkeläiset, jotka halusivat saattaa yhden hänen kiitellyimmistä teoksistaan hänen synnyinmaansa asukkaiden nähtäville.

Veistoksen julkinen paljastustilaisuus oli 7. kesäkuuta Norjan siirtolaismuseossa Ottestadissa, joka sijaitsee kahden tunnin ajomatkan päässä Oslosta pohjoiseen. Knaphusin sukuseuran yhdeksän Utahista saapuneen jäsenen ohella tilaisuudessa oli yli 200 muuta vierasta. Paikalla oli myös kaupungin johtohenkilöitä ja muita paikkakunnan merkkihenkilöitä, Norjan lähetyskentän johtokunta, Oslon vaarnan johtokunta sekä muita kirkon paikallisia johtajia, lähetyssaarnaajia ja jäseniä.

Teos kuvaa varhaista kirkkoon kääntynyttä perhettä niiden edustajana, jotka vuosina 1856–1860 vaelsivat Suolajärven laaksoon lännen rautatien päätepisteestä Iowasta ja Nebraskasta. Matkan teki miltei kolme tuhatta myöhempien aikojen pyhää kymmenessä käsikärryjä vetävässä komppaniassa. Seitsemännen komppanian jäsenet olivat enimmäkseen skandinaaveja.

Kun sukuseura tiedusteli Norjan taide- ja uskontoministeriltä lahjoituksen antamismahdollisuutta Norjalle, heille kerrottiin Ottestadissa sijaitsevan Norjan siirtolaismuseon tarkoituksesta ja tehtävästä. Museo tutkii norjalaisten historiaa ja siirtolaisuuden muotoja kaikkialla maailmassa. Se myös kerää ja säilyttää merkittäviä historiallisia rakennuksia ja esineitä ja tukee tutkimusta julkaisuilla, näyttelyillä, luennoilla ja muiden tiedostusvälineiden avulla.

Museolla on ulkoalue, jolla sijaitsee ennallistettuja maalaistaloja ja rakennuksia, jollaisia alkuaikojen norjalaissiirtolaiset pystyttivät Amerikkaan. Tätä ympäristöä pidettiin ihanteellisena paikkana, jossa yleisölle voidaan kertoa mormonien käsikärrypioneereista, ja se on erityisen kiinnostava siksi, että kuvanveistäjä oli syntynyt Norjassa.

Käsikärrypioneerit-veistos on sijoitettu puoliympyrän muotoiselle aukiolle museon päärakennuksen ja Norjan luterilaisen kirkon alun perin vuonna 1897 pystyttämän ja myöhemmin jälleenrakennetun kirkon välisen polun varteen.

Norjan lähetyskentän johtaja Lynn J. Poulsen sanoi museon saamasta uudesta teoksesta: "Otaksuttavasti täällä tullaan kyselemään paljon kirkosta, kun ihmiset näkevät tämän veistoksen ja pohtivat norjalaisten varhaisen siirtolaisuuden syytä."

Tilaisuuteen samoin osallistunut Ottestadin kaupunginjohtaja Nils Rohne selitti, että syynä monien Amerikkaan muutton oli se, että kirkkoa ei alkuaikoina pidetty kristillisenä kirkkona ja että sen jäseniä vainottiin.

Paljastustilaisuuden jälkeen museon päärakennuksessa alkoi lyhyt ohjelma, jossa Norjan lähetyskentän toisen neuvonantajan vaimo, Norjassa tunnettu sopraano Velsmoy Fluge Berg loi tilaisuudelle tunnelman norjalaisen säveltäjän Edvard Griegin laululla Ved Rondane.

Norjan kansallinen rautatiesoittokunta esitti vanhassa kirkossa lauluja, jotka veivät yleisön Norjasta valtameren yli New Yorkiin ja sitten Chicagoon, jonne monet siirtolaiset matkasivat. Kirkossa oli esillä myös aiheeseen liittyviä valokuvia.

Museon johtaja Knut Djupedal esitteli uutta ja informatiivista sisätilanäyttelyä MAP-kirkon historiasta, mormonien käsikärrypioneereista ja Torleif S. Knaphusista. Sisätilanäyttely on avoinna museossa koko kesäkauden.

Museonjohtaja Djupedal kertoi amerikkalaisille vieraille, että heidän sukunsa jäsen Torleif Knaphus on nyt myös heidän museoperheensä jäsen. Hän sanoi myös, että mormoneista tulee nyt yksi museon teemoista.

Ohjelmaan osallistuneet ohjattiin ulkona veistoksen pysyvälle sijoituspaikalle. Yksi veli Knaphusin pojanpojista luovutti lahjoituksen virallisesti museolle ja kaupungille ja kertoi suvun olevan kiitollinen norjalaisista juuristaan. Teoksen otti vastaan museonjohtaja Djupedal. Sisar Berg lauloi sitten tunnetun MAP-pioneerien laulun ”Pelvotta käykää” norjan kielellä.

Knaphusin sukuseura on valmistellut uuden veistoksen hankintaa viisi vuotta.