Avustusoperaatiossa kirkon jäseniä vapaaehtoisina

Eläkkeellä oleva leikkaussalihoitaja Joyce Stewart (kuvassa musta nimikyltti rinnassaan) avustaa viidentoista kuukauden ikäisen Dominikaanisesta tasavallasta kotoisin olevan tytön suulakihalkioleikkauksessa. Hän ja muut vapaaehtoisina toimivat MAP-kirkon jäsenet matkustavat Yhdysvaltain merivoimien sairaalalaivalla, USNS Comfortilla, määränään lääketieteellisen avun tarjoaminen sitä tarvitseville seitsemän eri valtion alueella. Valokuva Howard Collett, MAP-filantropia

Yhdysvaltain merivoimien sairaalalaiva USNS Comfort toimii 800:n vapaaehtoistyöntekijän kotina. He ovat neljä kuukautta kestävällä avustusmatkalla tuodakseen kipeästi kaivattua lääketieteellistä apua seitsemään eri valtioon Karibianmeren, Etelä-Amerikan ja Keski-Amerikan alueella. Valokuva Ron Taylor

Katie Money, vastasyntyneiden teho-osaston hoitaja Ogdenista Utahista, käy teho-osastolla olevan haitilaisen potilaan luona struumaleikkauksen jälkeen. Valokuva Katie Moneyn luvalla

Rachel Morrell, ryhmän nuorin vapaaehtoisjäsen, pitelee sylissään 15 kuukauden ikäistä tyttölasta, joka on ollut suulakihalkioleikkauksessa. Valokuva Howard Collett

Kirkon lahjoittamia tarvikkeita kuljetetaan helikopterilla lääketarvikkeita kuljettavalle alukselle osana ”Operation Continuing Promise 2009” -operaatiota, joka on humanitaarinen avustustehtävä. Valokuva Howard Collett

Sairaanhoitaja Laura Young, joka on kotoisin Utahin Honeyvillestä, pitää seuraa kahdelle dominikaaniselle siskokselle iltaa ennen kuin kummallakin synnynnäisenä esiintyvä tyrä leikataan. Valokuva Howard Collett.

Operaatio Continuing Promise 2009 on humanitaarinen avustustehtävä, joka tarjoaa lääketieteellistä, hammaslääketieteellistä, eläinlääketieteellistä ja teknistä apua niitä kipeästi tarvitseville seitsemälle eri valtiolle Karibianmeren, Etelä-Amerikan ja Keski-Amerikan alueella. Kartta julkaistu Yhdysvaltain merivoimien luvalla

Näkymä Dominikaanisen tasavallan eteläisellä rannikolla oli kuin suoraan matkaesitteestä: sinistä vettä, palmujen reunustamia polkuja ja pilvenhattaroita kirkkaansinisellä taivaalla. Kierrettyämme erään niemenkärjen näimme noin puolentoista kilometrin päässä rannasta ison valkoisen laivan, joka kimalteli auringossa. Se tulisi olemaan kotimme seuraavien päivien ajan. Se ei kuitenkaan ollut risteilyalus, vaan Yhdysvaltain merivoimien sairaalalaiva, USNS Comfort nimeltään. Sen 800 matkustajaa ovat nelikuisella matkalla tuomassa erittäin tarpeellista lääketieteellistä apua seitsemään eri valtioon Karibianmeren, Etelä-Amerikan ja Keski-Amerikan alueella.

”Operaatio Continuing Promise 2009 [Jatkuva lupaus 2009] on humanitaarinen ja kansalaisavustustehtävä, joka tarjoaa lääketieteellistä, hammaslääketieteellistä, eläinlääketieteellistä ja teknistä apua sekä valistusta niille valtioille, joissa vierailemme”, sanoo kommodori Bob Lineberry, avustustehtävän komentaja. ”Se on tärkeä tehtävä Yhdysvalloille sekä yksityisille vapaaehtoistyöntekijöillemme ja hallituksesta riippumattomille yhteistyöjärjestöillemme.”

”Kirkkona olemme tyytyväisiä saadessamme osallistua tähän yhteistyöhön, joka auttaa niin monia hädässä olevia”, sanoo Lynn A. Samsel, kirkon hätäavun johtaja. ”Vapaaehtoisesti ajastaan antavat jäsenet ovat kiitollisia mahdollisuudesta osallistua muiden kanssa tähän palvelutyöhön. Sillä on syvällinen vaikutus heidän elämäänsä, ja heidän panoksensa niille, joita he palvelevat, on suurenmoinen.”

Monitahoinen tehtävä

Tämä tehtävä antaa kirkolle ainutlaatuisen mahdollisuuden tehdä yhteistyötä muiden avustusjärjestöjen sekä seitsemän kohdemaan terveysministeriöiden kanssa. Aluksella olevista kaikkiaan 650 lääketieteen ammattilaisesta 600 on asevoimien aktiivipalveluksessa tai reservissä, 50 on vapaaehtoisia siviilihenkilöitä. Lähes kolmasosa siviilihenkilöistä on kirkon jäseniä, jotka vapaaehtoisina jättävät työnsä ja perheensä palvellakseen kuukauden tai pitempään. Uusia otetaan tilalle kun aiempia lähtee, ja niin kirkon jäsenistä koostuva vapaaehtoisten joukko on yli 40 hengen vahvuinen.

”Elämä USNS Comfortilla on erilaista kuin mikään, mitä olen ikinä kokenut”, kertoo Jenna Rix, LDS Business Collegen opiskelija Bountifulista, Utahista. Kelluva kotini neljän kuukauden ajan vastaa kooltaan kymmenkerroksista rakennusta, joka on kolmen jalkapallokentän pituinen ja yhden levyinen, ja jolla matkustaa 800 henkilöä. Se tarjoaa puitteet mielenkiintoiselle vuorovaikutukselle, johon kuuluu sotaväen ja avustusjärjestöjen edustajia sekä lääkäreitä ympäri maailman.”

Jenna ei omaa lääketieteellistä osaamista, mutta vapaaehtoisena hänellä on silti tärkeä tehtävä: hän työskentelee laivan papin ja tämän henkilöstön kanssa. ”Suhtaudun vakavasti siihen, että olen osa ryhmää, joka kantaa huolen kaikkien laivalla olevien hengellisestä ja henkisestä hyvinvoinnista”, hän sanoo. ”Rukoilen joka aamu, että minut johdatettaisiin niiden luo, jotka tarvitsevat minua.”

”Kun nousimme laivaan, huomasimme, että lääkintäryhmät eivät olleet aiemmin työskennelleet yhdessä”, kertoo Janet Tanner, Brigham Citystä kotoisin oleva kotisairaanhoitaja ja hoivakotihoitaja. ”Minun toimeksiantoni on viiden eri puolilta Yhdysvaltoja saapuneiden naisen kanssa, joilla kullakin on oma lääketieteellinen erikoisalansa. On ihanaa, miten kullakin on tullessaan ollut sama tavoite auttaa ihmisiä täällä Keski-Amerikassa.”

Neljä kuukautta kestävän avustusoperaation aikana tehdään arviolta 90 000 lääketieteellistä toimenpidettä ja suoritetaan 3 000 leikkausta. Lääkintäryhmiä kuljetetaan laivalta maihin 40 henkeä kantavilla veneillä viikon jokaisena päivänä. Maissa he perustavat väliaikaisia klinikoita joko kouluihin tai muihin yhteiskunnallisiin keskuksiin, jotta niissä voidaan tarjota hammas- tai lääkehoitoa niille, joilla ei siihen muuten ole varaa. Yhteisöille tarjotaan myös eläinlääketieteellistä apua. Leikkauspotilaat lennätetään laivalle jommallakummalla sen kahdesta helikopterista.

Jäsenet, jotka toimivat vapaaehtoisina

Kirkolle välitettiin tieto mahdollisuudesta osallistua avustustehtävään vain muutamaa viikkoa ennen kuin laiva lähti liikkeelle Miamista, Floridasta. Niinpä vapaaehtoisilla oli vain vähän aikaa suoriutua tehtävään osallistumisen vaatimista valmisteluista.

”Herra varmasti halusi tämän tehtävän toimivan, päätellen siitä, miten se tuli esiin ja miten moni vapaaehtoinen toimi niin nopeasti”, sanoo lääketieteen tohtori Susan Puls, kirkon jäsen joka on lääketieteellisenä koordinaattorina toimiva vapaaehtoistyöntekijä Edenistä Utahista. ”Sanoin että ’emme ikinä löydä ketään, joka voisi ottaa kuukauden vapaata lääketieteellisestä ammatistaan’, ja sanomani osoittautui vääräksi yli sata kertaa. Tämä on mahtava tilaisuus tehdä yhteistyötä Yhdysvaltain merivoimien kanssa ja palvella eri maissa sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa emme muuten saisi tilaisuutta työskennellä.

Kirkon jäseniä, jotka palvelivat ensimmäisessä vapaaehtoisten ryhmässä, oli 19-vuotiaasta teknikosta eläkkeellä olevaan leikkaussalihoitajaan. Kukin koki täyttymystä tehtävänsä kautta.

”Sain juuri päätökseen sairaanhoitoavustajan kurssin”, kertoo Edenistä Utahista kotoisin oleva Rachel Morrell. ”On pelottavaa olla ryhmän nuorin jäsen ja nähdä se osaamisen taso, joka aluksella olevilla on. Mutta he kaikki ovat olleet erittäin kärsivällisiä ja halukkaita opettamaan minua. Työskentelen mielelläni leikkausten jälkihoito-osastolla. Siellä saan nähdä lapsia leikkauksen jälkeen ja tuntea sen kiitollisuuden, jota he kokevat auttavien ponnistelujemme johdosta. Jumala on siunannut minua elämässäni niin monin tavoin, että ajattelin, että olisi hienoa tulla tänne ja tuoda toivoa ihmisille ja osoittaa heille, että he eivät ole yksin.”

”Kun jäin eläkkeelle, luulin että minun kuuluisi ottaa rennosti, mutta on liian monia seikkailuja jotka haluan kokea”, kertoo Joyce Stewart, joka on kotoisin Oremista Utahista. ”Luettelossani ensimmäisenä oli lähetystyöhön lähteminen, ja minut kutsuttiin palvelemaan sairaanhoitajana Fidžillä. Continuing Promise oli minulle toinen seikkailu ja toinen mahdollisuus palvella. Kirkon palvelulähetyssaarnaajana saan tehdä työtä suurenmoisten ihmisten kanssa, ja saan kokea sitä veljellistä ja sisarellista rakkautta, jota evankeliumi tarjoaa.”

”Dominikaanisessa tasavallassa 25 kokoaikaista lähetyssaarnaajaa tarjosi tulkkausapua lääkäreille ja muulle lääkintähenkilökunnalle mantereella olevilla klinikoilla”, kertoo Bennie Lilly, kirkon Karibian vyöhykkeen huoltotyöjohtaja. ”Myös paikalliset jäsenet auttoivat, ja he palvelivat miltei 600 tuntia.”

Kaivattuja tarvikkeita

Kirkon humanitaariset palvelut toimitti tehtävää varten 10 rekkalastillista lääketarvikkeita, hygieniatarvikkeita, koulutarvikkeita ja ruokaa. Kun laiva laskee ankkurinsa kunkin maan rannoilla, osa näistä tarvikkeista viedään helikopterilla maihin ja toimitetaan niitä tarvitseville.

Ensihoitaja Angela Berrett, joka on kotoisin Salt Lake Citystä, Utahista, meni maihin Haitilla, kun lääketarvikkeiden saajat tapasivat lahjoittajajärjestöjen edustajia. ”Tapasin pariskunnan, joka auttaa koulun pitämisessä. He kertoivat, että lapsilla ei olisi mitään ilman näitä lahjoitettuja ruoka- ja hygieniatarvikkeita sekä leluja. Se antaa minulle halun omistaa oma elämäni heidän auttamiseensa. En tiedä, voinko mennä kotiin ja asua talossani, omistaa auton ja hankkia mitä vain haluan, kun on ihmisiä, jotka kerjäävät saadakseen edes yhden aterian päivässä.”

Daryl Olschewski, hengitystieterapeutti Utahin West Valley Citystä, saattaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin: ”Toivo ei tule ainoastaan injektioruiskun tai lääketarvikepakkauksen muodossa”, hän sanoo. ”Se tulee niiden myötä, jotka tuovat ne. Niistä ihmisistä, jotka palvelevat, ja niistä, jotka tekevät lahjoituksia humanitaariseen rahastoon, on paljon hyvää sanottavana. Kun nuo kaksi tekevät yhteistyötä ja antavat niille, jotka ovat valmiita saamaan kohennusta elämäänsä, on kokemus mitä ylimaallisin.”

Ammattimaista tietämystä ja hoivaa

Yksi avustustehtävän ainutlaatuisista piirteistä on ammattimaisuuden taso yhdistettynä Kristuksen kaltaiseen rakkauteen, jonka kirkon jäsenet tuovat mukanaan alukselle.

”Olemme voineet tuoda toivoa sinne, missä toivoa ei ollut; olemme tuoneet toivon valon ihmisille”, sanoo Katie Money, vastasyntyneiden teho-osaston hoitaja Ogdenista, Utahista. ”Se tekee minut nöyräksi ja saa minut kiitolliseksi siitä, mitä minulla on. Se saa minussa aikaan halun auttaa uudelleen ja auttaa enemmän. Jotkut sanovat, ettei kaikkia ongelmia voi korjata – mutta jos voi vaikuttaa positiivesti yhden ihmisen elämään, niin hänelle se on iso muutos.”

”Tämä on ollut yksi tyydytystä tuottavin asia, mitä koskaan olen elämässäni tehnyt”, kertoo vapaaehtoinen avustustyöntekijä Dawn Walker Utahin Pleasant Grovesta. ”Tämän aluksen purjehtiminen ihmisten luo muuttaa heidän elämänsä. Suoritettavat toimenpiteet auttavat heitä näkemään, kävelemään tai käyttämään käsiään. Erään pojan käsi oli palanut kiinni, ja he avasivat sen hänelle. Nyt hänellä on käsi, joka toimii. On hienoa nähdä hänen intonsa.”

”Muistan erään yhdeksänvuotiaan, jolla oli kaihi”, kertoo Rob Voynow, Unionista Washingtonista kotoisin oleva perushoitaja. ”Kun siteet poistettiin leikkauksen jälkeen, hän kykeni näkemään äitinsä kunnolla ensimmäistä kertaa elämässään. Hänelle avautui kokonaan uusi maailma, ja hän juoksi ympäriinsä katselemassa uusia esineitä, haluten tietää mikä tuo on, tai minkä värinen tämä on. Kaikki oli hänelle upouutta – asiat, joita me pidämme itsestäänselvinä kun nousemme uuteen päivään.”

”Kun palaan töihini USA:ssa, tulen täysin muuttamaan toimintatapojani”, sanoo ensihoitaja Sloane Smith Oremista, Utahista. ”Tulen kliinisesti tietämään, miten sairaudet etenevät, jos ei niiden hoitamiseen ole mahdollisuuksia; tällaisia ovat esimerkiksi hoitamaton rintasyöpä tai valloilleen päässeet loisten aiheuttamat tulehdukset. Asenteeni ongelmien varhaista hoitoa kohtaan ovat muuttuneet. Asenteeni huolehtimista kohtaan on myös muuttunut. Kärsimys, jota olen nähnyt ihmisissä täällä, on koskettanut minua syvältä – se on tehnyt minusta myötätuntoisemman.”

”Jokainen on tärkeä", sanoo Pleasant Grovesta Utahista kotoisin oleva kätilö Sheryl Flanary. ”On lannistavaa, kun käy eri maissa ja tuntee panevansa vain laastarin haavaan, mutta olemme myös opettaneet paljon. Ihmiset tulevat luoksemme ja sanovat: ’Kiitos kun opetitte meitä huolehtimaan itsestämme’, ja juuri siinä on asian ydin – helpotamme hiukan tilannetta ja annamme heille hieman toivoa.”

”Haitissa eräs pieni poika löytyi ojasta”, kertoo sairaanhoitaja Laura Young, joka on kotoisin Honeyvillestä, Utahista. ”Hänet oli hylätty. Hänellä oli 22 murtumaa, joista jotkut eivät olleet parantuneet kunnolla. Hänet toi laivalle erään toisen kirkon lähetyssaarnaajapariskunta, jonka luona hän oli asunut reilun vuoden ajan. Meidän täytyi murtaa hänen reisiluunsa uudelleen ja vahvistaa sitä ruostumattomalla terässauvalla. Yksi ihmeistä oli, että juuri sellainen metallisauva, jota tarvitsimme, löytyi erään keittiökaapin perältä. Se vain sattui olemaan siellä – eivät he olleet ottaneet sitä mukaansa lähetystyöhön tullessaan.”

Yhdysvaltain terveydenhuoltoreserviläinen, luutnantti Tim McCreary, joka on kirkon jäsen, puki sanoiksi sen, mikä on kaikkien aluksella olleiden kokemus: ”Älä hetkeäkään epäile, etteikö sinulla olisi vaikutusta. Älä koskaan epäile. Vaikka emme voi muuttaa kaikkea, mikä on pielessä, niin me tuomme toivoa. Se on se toivo. Eikä ole parempaa tapaa jakaa sitä kuin ruoan, läsnäolomme, kiinnostuksemme ja rakkautemme välityksellä.”

© 2009 Deseret News Publishing Company