Uutisia kirkosta - 07. lokakuuta 2009 |
Osallistuminen keskusteluun ilman puolustelevaa asennetta
SALT LAKE CITY 14. elokuuta 2009 Seuraavassa on puhtaaksi kirjoitettu teksti puheesta, jonka vanhin M. Russell Ballard piti Brigham Youngin yliopiston valmistumisjuhlassa 13. elokuuta 2009.
Kun katson teitä valmistuneita, hellät tunteet kumpuavat sisälläni. Vaikka minun ei olekaan mahdollista henkilökohtaisesti kätellä teitä jokaista ja katsoa teitä silmiin, haluan sanoa teille, että te olette kallisarvoisia taivaallisen Isänne silmissä. Hän rakastaa teitä. Kirkon johtajat rakastavat teitä.
Haluan teidän myös tietävän, että tulevaisuudessa saatte palvella Herraa jännittävällä ja merkityksellisellä tavalla. Käsitän, että vanhempienne kuten teidän jokaisen omatkin uhrauksen vuotenne ovat auttaneet teitä tulemaan siksi mitä olette. Katsoessani teitä tänään käsitän, että te itse olette vuosia sitoutuneet kirkolle ja ravinneet omaa todistustanne tutkimalla ja soveltamalla evankeliumin periaatteita. Teitä katsoessani näen kirkon tulevaisuuden – en pelkästään tulevia piispoja, vaarnanjohtajia, lähetysjohtajia ja apujärjestöjen johtajia – vaan myös niiden tulevien äitien ja isien, Alkeisyhdistyksen ja pyhäkoulun opettajien, nuorten johtajien, kotiopettajien ja kotikäyntiopettajien, partiojohtajien, kuoronjohtajien sekä lukemattomien muiden suuret joukot, jotka palvelevat Herraa 2000-luvulla.
Siitä tulee erilainen vuosisata kuin se, joka juuri on päättynyt. Joissakin suhteissa siitä tulee parempi; joissakin suhteissa siitä tulee teille ja lapsillenne paljon vaikeampi. Mutta yhtä asiaa ette voi väistää: siitä tulee teidän vuosisatanne, jonka aikana teillä on tilaisuus jättää oma leimanne joko hyvällä tai jollakin muulla tavalla. Te yritätte vaikuttaa muihin, ja muut yrittävät vaikuttaa teihin. Te joko kerrotte omista ydinarvoistanne, jotka ovat juurtuneet Jeesuksen Kristuksen palautettuun evankeliumiin, ja edistätte niitä tai te annatte muiden määrittää teidän arvonne teidän ja jälkeläistenne puolesta.
Tiedonvälitys tulee edelleen muuttumaan tulevaisuudessa internetin ja uuden tiedonvälitystekniikan ansiosta. Teidän verkkoavaruusmaailmanne – matkapuhelimet, joihin voi ladata videoita ja musiikkia, ja sosiaaliset verkostot, kuten Facebook, tekstiviestit, blogit, Twitter, kämmentietokoneet ja podcastit – ovat vasta alkua sille, mitä teillä vielä on edessänne tekniikan laajetessa merkittävällä tavalla. Se saa minut toivomaan, että olisin syntynyt 20 vuotta myöhemmin, niin että voisin ymmärtää, kuinka saisin iPhoneni toimimaan, kun se ei käyttäydy siivosti, mitä tapahtuu aika usein.
Me olemme keskellä valtavan suurta taistelua, nuoret veljeni ja sisareni. Niin on aina ollut ihmiskunnan historian aamunkoitosta asti. Hyvä ja paha ovat aina olleet keskuudessamme, ja samoin meillä on aina ollut oikeus valita niiden välillä. Sinä aikana, joka minulla on kanssanne tänään, haluan esittää teille joitakin ajatuksia horjumattomuudesta totuuden puolustamisessa.
Näin hiljattain tutkimuksen siitä, millaisina muut ihmiset näkevät kirkon jäsenet. Olen jo pitkään ollut kiinnostunut tästä aiheesta, koska minulla on ollut jonkin verran tekemistä lähetystyön kanssa tehtävissäni kirkossa. Tieto siitä, millaisina ihmiset näkevät meidät, on tärkeää, jotta voimme ymmärtää, kuinka parhaiten voimme kertoa itsestämme. Tässä nimenomaisessa tutkimuksessa tehtiin mielenkiintoinen huomio. Siinä esitettiin, että niiden silmissä, jotka eivät ole kirkon jäseniä, meidän kirkkomme jäsenet saattavat joskus vaikuttaa asenteeltaan hyvin puolustelevilta. Eräs vastaaja jopa sanoi, että mormonit selittävät uskonkäsityksiään sellaisin sanoin, joista kuulee, että he odottavat arvostelua.
Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun kuulin tuollaisen huomion. Mutta mitä enemmän olen ajatellut sitä, sitä paremmin ymmärrän sitä. Ellemme ole varovaisia, saattaa vaikuttaa siltä, että meillä on puolusteleva asenne kommunikoidessamme muiden kanssa.
Luulen ymmärtäväni jotakin sen syistä. Siitä lähtien kun Joseph Smith tuli pyhästä lehdosta vuonna 1820, on ollut ihmisiä, jotka ovat suhtautuneet meidän sanomaamme kielteisesti, jopa vihamielisesti. Joseph kertoo meille omin sanoin, että kun hän ensimmäisen kerran yritti kertoa jollekulle perheensä ulkopuoliselle henkilölle siitä, mitä oli nähnyt, se ei suinkaan ollut miellyttävä kokemus. Protestanttipappi, jolle hän kertoi sanomastaan, sanoi, että se oli Perkeleestä ja ettei enää ollut mitään sellaista kuin näyt ja ilmoitukset. Jos Joseph piti sitä pahana, se johtui siitä, ettei hän vielä ollut käsittänyt vastustajan heltymätöntä voimaa. Mitä enemmän kirkko kasvoi, sitä enemmän se näytti herättävän vihamielisyyttä. Uskollisten pyhien pientä joukkoa ajettiin paikasta toiseen. Josephista varmaan tuntui, ettei tilanne voisi enää tulla paljonkaan pahemmaksi kuin se hirvittävä kärsimys Libertyn vankilassa yhdessä sen hävityskäskyn kanssa, jonka Missourin kuvernööri oli antanut kirkon jäseniä vastaan. Tietenkin se paheni, ja Joseph ja Hyrum joutuivat hengellään maksamaan työstään, todistuksestaan ja uskostaan. Se lopulta laukaisi suuren vaelluksen länteen Brigham Youngin johdolla ja toi meidät tänne Amerikan erämaahan, kirkon jäsenten turvapaikkaan täällä Kalliovuorilla.
Se on nyt häviämätön osa historiaa. Olette kuulleet kertomuksia niistä vaikeuksista ja uhrauksista pikku lapsesta asti. Kirkkoon tulleet käännynnäisetkin, joilla ei ole esivanhempia noista ajoista selviytyneiden joukossa, pitävät varhaisen historiamme ihmisiä ja tapahtumia osana omaa perintöään. Kertomukset sekä innoittavat että kannustavat meitä, kuten niiden tuleekin, ja toivon ja rukoilen, ettemme suhteellisen mukavissa oloissamme milloinkaan unohda noita sinnikkäitä ja uskollisia myöhempien aikojen pyhiä emmekä heiltä saamiamme opetuksia.
Mutta nyt ei ole vuosi 1830, ja meitä on enemmän kuin kuusi. Voisiko puolusteleva asenne, jota muut toisinaan näkevät meissä, kertoa siitä, että me yhä odotamme meitä kohdeltavan kuin halveksittua vähemmistöä, joka pakotettiin pakenemaan länteen? Odotammeko me aina kanssakäymisissämme muiden kanssa, että meidän täytyy puolustella itseämme? Jos niin on, minusta meidän pitää muuttaa kurssia. Jatkuva arvostelun tai vastaväitteiden odottaminen voi johtaa epäterveeseen itsetietoisuuteen ja puolustelevaan asenteeseen, joka ei herätä vastakaikua muiden keskuudessa. Se on ristiriidassa sen kanssa, mikä on meidän nykyinen asemamme kirkkona ja Jeesuksen Kristuksen seuraajien suurena joukkona.
Kuten kaikessa, me voimme katsoa Vapahtajaan esikuvanamme. Hän kohtasi hirveää vihamielisyyttä palvelutyönsä alusta asti. Kun Hän ensimmäisen kerran saarnasi Nasaretin synagogissa, Hänet haluttiin syöstä alas kalliolta. Hän ei kuitenkaan ollut peloteltavissa. Hän tiesi, että suurimmaksi osaksi Häntä ymmärrettiin väärin. Hän julisti kuitenkin pelottomasti evankeliumiaan käyttäen sellaisia ilmauksia kuin: ”Teille on opetettu – –, mutta minä sanon teille.” Hän tiesi mitä halusi sanoa ja sanoi sen anteeksi pyytelemättä. Pyhien kirjoitusten mukaan ”Hän opetti niin kuin se, jolle on annettu valta, ei niin kuin lainopettajat” (Matt. 7:29).
Jos me haluamme, että meitä kohdellaan nykyisin niinä, keitä me olemme, niin meidän pitää käyttäytyä luottavaisesti – varmoina siitä tiedosta, keitä me olemme ja mitä me edustamme – eikä niin kuin meidän olisi puolusteltava uskonkäsityksiämme. Se ei tarkoita, että meidän pitäisi olla ylimielisiä tai määräileviä. Perusperiaatteenamme tulee aina olla muiden näkemysten kunnioittaminen – sehän sisältyy uskonkappaleisiinkin. Mutta kun me käyttäydymme, ikään kuin olisimme vainottu vähemmistö tai ikään kuin odottaisimme, että meidät ymmärretään väärin tai meitä arvosteltaisiin, ihmiset aistivat sen ja reagoivat sen mukaisesti.
Pyydän teitä, jotka olette olleet lähetystyössä, erityisesti ottamaan tämän huomioon. Vietitte kaksi vuotta kolkuttaen oville ja jouduitte käsittelemään kaikenlaisia ajateltavissa olevia kysymyksiä ja vastaväitteitä. Keskusteluissanne muiden kanssa ajattelette helposti yhä kolkuttavanne oville. Ette kolkuta. Jos teillä on tilaisuus kertoa, mihin uskotte, ei ole mitään syytä menetellä niin varovaisesti, että annatte itsestänne välttelevän tai arvostelua ennakoivan vaikutelman. Apostoli Paavali sanoi: ”Minä en häpeä evankeliumia” (Room. 1:16). Ei kenenkään meistäkään pitäisi. Odotan innokkaasti ja suuresti arvostaen jokaista tilaisuutta lausua todistukseni palautuksen ihmeellisestä sanomasta. Enkä muista, että olisin siinä yhteydessä koskaan loukannut ketään.
Yksi syy siihen, miksi tämä aihe on teille tällä hetkellä merkityksellinen, on se että kirkko vahvistuu koko ajan. Yhdysvalloissa olemme nyt neljänneksi suurin kirkko. Myöhempien aikojen pyhiä on kaikkialla – rannikolta toiselle ja pohjoisesta etelään. Vaikka joukkomme saattavat olla enemmän länteen keskittyneitä, koko maassakin tulee aina vain tavallisemmaksi tuntea joku myöhempien aikojen pyhä henkilökohtaisesti. Lisäksi monet kirkon jäsenet ovat saavuttaneet huomattavan aseman yhteiskunnassa. Tähän tosiasiaan kiinnitettiin huomiota eräässä hiljattain ilmestyneessä kirkkoa käsittelevässä Time-lehden artikkelissa, ja siinä oli kuvia useista huomattavaan asemaan nousseista myöhempien aikojen pyhistä.
Jo heidän huomattava asemansa yksin takaa sen, että kirkosta tullaan puhumaan yhä enemmän ja että myöhempien aikojen pyhille tarjoutuu yhä enemmän tilaisuuksia keskustella evankeliumista. Juuri siitä syystä olen valinnut tämän aiheen. Teidän pitää olla rehellisiä, avoimia, suoria, osallistua keskusteluihin ja kunnioittaa muiden näkemyksiä, ilman että teillä olisi minkäänlaista puolustelevaa asennetta omien näkemystenne suhteen.
Aion esittää teille kaksi ehdotusta siitä, kuinka voitte osallistua keskusteluihin asennoitumatta puolustelevasti.
Ensimmäinen ehdotus: Älkää antako merkityksettömien kysymysten peittää alleen tärkeämpiä aiheita.
Kirkkomme jäsenet ovat liiankin usein antaneet muiden määrätä keskustelun kulun. Yksi esimerkki on moniavioisuus. Sen harjoittaminen päättyi kirkossa virallisesti vuonna 1890. Nyt on vuosi 2009. Miksi me yhä puhumme siitä? Se oli käytäntö. Se lakkasi. Me siirryimme eteenpäin. Jos teiltä kysytään moniavioisuudesta, todetkaa vain, että aikoinaan sitä harjoitettiin mutta ei enää ja että ihmisten ei pitäisi sekoittaa keitään moniavioisuuden harjoittajia kirkkoon. Älkää tavanomaisissa keskusteluissa tuhlatko aikaa yrittämällä selittää, että moniavioisuuden harjoittaminen oli hyväksyttyä Vanhan testamentin aikoina, tai spekuloimalla sitä, miksi sitä harjoitettiin jonkin aikaa 1800-luvulla. Ne saattavat olla perusteltuja aiheita historioitsijoille ja oppineille, mutta minä arvelen, että me vain vahvistamme stereotyyppejä, kun teemme siitä ensisijaisen kirkkoa koskevan keskustelunaiheen.
Käsitän, että toisinaan nämä keskustelut alkavat tiedotusvälineissä ilmestyneistä kertomuksista. Ei se mitään muuta. Aiemmin tänä vuonna erään kaapelitelevisioverkon moniavioisuudesta kertovassa sarjassa esitettiin pyhä temppeliseremonia. Tuo kuvaus aiheutti suurta huolta kirkon jäsenten keskuudessa, mikä on ymmärrettävää. Se loukkasi meitä kaikkia.
Mutta kehotan teitä katsomaan artikkelia, joka oli kirkon tiedotusosaston tuolloinen vastaus sen Newsroom-sivustolla internetissä. Kun lainaan sitä, kiinnittäkää huomiota artikkelin sävyyn. Siinä ei ole minkäänlaista puolustelevaa asennetta, vaikka siinä reagoitiinkin siihen, että yksi pyhimmistä uskonnollisista seremonioistamme esitettiin epäasiallisella tavalla:
”Kuten muutkin suuret uskonnolliset ryhmät, myös Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko joutuu toisinaan huomion keskipisteeksi Hollywoodissa tai Broadwaylla, televisiosarjoissa tai kirjoissa ja uutisissa. Joskus kuvaukset kirkosta ja sen jäsenistä pitävät melko hyvin paikkansa. Joskus annettu kuva on väärä tai esittelee stereotyyppejä. Toisinaan ne osoittavat tyrmistyttävän huonoa makua.
Kuten katoliset, juutalaiset ja muslimit ovat tienneet vuosisatojen ajan, sellainen huomio on väistämätöntä instituution tai uskonnollisen ryhmän saavutettua riittävän koon tai aseman herättääkseen huomiota.” Artikkeli jatkuu sitten pyrkien torjumaan ajatuksen televisioverkkoa tai sen tytäryhtiötä vastaan kohdistetusta järjestelmällisestä boikotista, jota muutamat jäsenemme ajoivat aktiivisesti internetissä.
Newsroomin artikkeli jatkuu:
”Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko instituutiona ei vaadi painostuskeinoihin ryhtymistä. Sellainen askel herättäisi ainoastaan vastakkainasettelua, jota media rakastaa, ja lopulta lisäisi sarjan katsojamääriä. – –
Myöhempien aikojen pyhien tulee julkisuudessa itseään ilmaistessaan käyttäytyä arvokkaasti ja huomaavaisesti. Se on paitsi malli, jota Jeesus Kristus opetti ja osoitti omassa elämässään, myös osoitus nykyisten kirkon jäsenten todellisesta voimasta ja kypsyydestä. – – Jos kirkko sallisi kriitikoiden ja vastustajien valita maaperän, jossa sen taisteluja käydään, se saattaisi harhautua keskeisestä tehtävästään, jota se on harjoittanut menestyksekkäästi lähes 180 vuoden ajan. Sen sijaan kirkko päättää itse omasta suunnastaan julistaessaan edelleenkin Jeesuksen Kristuksen palautettua evankeliumia kautta maailman.”
Sallinette minun esittää toisen äskettäisen esimerkin. Vuosi, pari sitten eräs riippumaton filmiryhmä teki elokuvan Mountain Meadowsin verilöylystä. Olisi jalomielistä kuvata sitä todella huonoksi B-luokan elokuvaksi. Se oli suoraan sanoen aivan kamala – jopa Hollywoodin arvostelijat haukkuivat sen. Levikistä vastanneet tekivät kaiken voitavansa yllyttääkseen kirkkoa tekemään siitä merkittävän keskustelunaiheen. Itse asiassa me jätimme sen täysin vaille huomiota. Me kieltäydyimme antamasta heidän määrätä keskustelun kulkua. Tulos: iso floppi elokuvateattereiden kassoilla ja luultavasti paljon vajetta levikistä vastanneiden pankkitileillä. Me puolestamme edelleen vastaamme ja ojennamme auttavan kätemme rakentavalla ja ymmärtäväisellä tavalla niiden jälkeläisille, jotka olivat mukana noissa hirveissä tapahtumissa Mountain Meadowsissa.
Ja kirkko on äskettäin julkaissut perusteellisiin tutkimuksiin pohjautuvan kirjan nimeltä Massacre at Mountain Meadows [Verilöyly Mountain Meadowsissa], jossa dokumentoidaan tähän murhenäytelmään liittyvät tosiasiat.
Toinen ehdotukseni teille on tähdentää sitä, että myöhempien aikojen pyhät seuraavat Jeesusta Kristusta ja Jeesuksen Kristuksen opetuksia. Me yritämme seurata Häntä kaikessa mitä teemme.
Se on perustuksenne. Se oli Joseph Smithin perustus. Hän on sanonut: ”Uskontomme perusperiaatteet ovat apostolien ja profeettojen todistus Jeesuksesta Kristuksesta, että Hän kuoli, Hänet haudattiin ja Hän nousi kuolleista kolmantena päivänä ja astui taivaaseen. Kaikki muu uskontoomme liittyvä on vain tämän lisänä.”
Yrittäkää tuoda se esiin, kun keskustelette kirkosta. Me seuraamme Jeesusta Kristusta. Me yritämme elää siten kuin Hän opetti. Se on meidän uskomme ja elämämme perusta. Tämä on voimakkain kanta, jonka voitte ottaa asennoitumatta puolustelevasti. Teidän ei tarvitse puolustella eikä perustella mitään, kun perustatte kantanne Jumalan Pojan opetuksiin ja siihen tosiasiaan, että pyritte parhaanne mukaan pitämään Hänen käskynsä.
Jeesuksen Kristuksen opit ovat suuri siunaus, ja ne ovat selkeitä niille, jotka tutkivat pyhiä kirjoituksia ja omaksuvat Hänen opetuksensa. Kun me seuraamme Herran Jeesuksen Kristuksen oppia, me tulemme tietämään, että me kaikki olemme Jumalan lapsia ja että Hän rakastaa meitä. Seuratessamme Kristusta me tiedämme, mistä olemme tulleet ennen syntymäämme, me tiedämme täällä maan päällä olemisemme tarkoituksen ja me tiedämme, minne menemme jättäessämme tämän maanpäällisen elämän. Pelastussuunnitelma on selkeä; se on Jumalan suunnitelma Hänen lastensa iankaikkiseksi onneksi.
Jumala on antanut ihmisille käskyjä, joiden mukaan heidän tulee elää. Ne ovat Hänen käskyjään, eikä kenelläkään ole valtuutta muuttaa niitä, paitsi Jumalan valitun profeetan saamalla suoralla ilmoituksella.
Ihmiset ajautuvat kautta maailman yhä kauemmaksi Herran opetuksista kohti maallista yhteiskuntaa, jota apostoli Paavali kuvasi:
”Tulee näet aika, jolloin ihmiset eivät siedä kuulla tervettä oppia vaan haalivat itselleen halunsa mukaisia opettajia kuullakseen sitä mitä kulloinkin mieli tekee. He tukkivat korvansa totuudelta.” (2. Tim. 4:3–5.)
Nyt on se aika, jonka Paavali näki. Yhä suurempi osa ihmisistä uskoo, ettei ole Jumalaa, ei Kristusta, ei lunastussuunnitelmaa, ei sovitusta, ei parannusta, ei anteeksiantoa, ei kuoleman jälkeistä elämää, ei ylösnousemusta, ei iankaikkista elämää, ei ikiajoiksi yhteen sinetöityjä iankaikkisia perheitä.
Kuinka tyhjää elämä varmasti onkaan ilman Jeesuksen Kristuksen palautetun evankeliumin täyteyden siunauksia! Veljeni ja sisareni, me seuraamme Jeesusta Kristusta. Me tunnemme onnensuunnitelman, Herran Jeesuksen Kristuksen kautta toteutuvan suuren lunastussuunnitelman. Te valmistuneet tunnette Jeesuksen Kristuksen opit. Teidän täytyy pyrkiä nyt ja aina elämään niiden mukaan. Teidän sukupolvenne harteilla on vastuullinen tehtävä opettaa Herran oppeja ja tietää, kuinka vahvistaa Hänen kirkkoaan. Muistakaa, ettei teidän tarvitse tuntea, että teidän pitäisi todistella oikeiksi uskonkäsityksiänne. Teidän tarvitsee vain selittää niitä rakkauden ja ystävällisyyden hengessä. Totuus voittaa aina, kun tosi oppia opetetaan.
Tässä on vain muutama esimerkki:
1. Me seuraamme Jeesuksen Kristuksen oppia lähimmäistemme palvelemisesta. Me palvelemme sekä jäseniämme että muita. Se suuri humanitaarinen palvelutyö, jota teemme kautta maailman, lievittää kärsimystä ja puutetta. Me teemme kaiken voitavamme lahjoittaen aika- ja rahavarojamme vastataksemme sekä jäsentemme että muihin uskontokuntiin kuuluvien tarpeisiin käsittäen, että ”kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle” (Matt. 25:40).
2. Me noudatamme Jeesuksen Kristuksen oppia pyrkien elämään viisauden sanan mukaan, mikä on järkevä tapa edistää fyysisen ruumiin terveyttä. Me vältämme kaikenlaisten huumeiden käyttöä, koska meidän ruumiimme on iankaikkisen henkemme asunto ja onni tässä elämässä saavutetaan olemalla hengellisesti vahva ja fyysisesti terve.
3. Me seuraamme Jeesusta Kristusta elämällä siveyden lain mukaan. Tämän käskyn on antanut Jumala, eikä Hän ole koskaan peruuttanut tai muuttanut sitä. Tämä laki on selkeä ja yksinkertainen. Kenenkään ei pidä ryhtyä sukupuolisuhteisiin Herran asettamien rajojen ulkopuolella. Tämä koskee kaikenlaista homoseksuaalista käyttäytymistä ja avioliiton ulkopuolisia heteroseksuaalisia suhteita. Siveyden lain rikkominen on synti.
4. Me seuraamme Jeesusta Kristusta noudattamalla Jumalan lakia avioliitosta, joka on miehen ja naisen välinen avioliitto. Tämä laki on ollut paikallaan aivan alusta asti. Jumala sanoi: ”Siksi mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että he tulevat yhdeksi lihaksi” (1. Moos. 2:24). Jumala opetti Aadamille ja Eevalle: ”Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne” (1. Moos. 1:28).
Nykyajan profeetat ja apostolit ovat vahvistaneet tämän käskyn perhejulistuksessa, joka annettiin maailmalle vuonna 1995:
”[Jumala on määrännyt], että pyhiä lisääntymisen voimia tulee käyttää ainoastaan miehen ja naisen kesken, jotka on laillisesti vihitty aviomieheksi ja vaimoksi. – – Perhe on Jumalan säätämä. Hänen iankaikkisessa suunnitelmassaan on olennaista miehen ja naisen välinen avioliitto.”
5. Me seuraamme Jeesusta Kristusta ja opetamme evankeliumin ensimmäisiä periaatteita ja kaikkia muita suurenmoisia palautuksen oppeja, jotka tuovat rauhaa, iloa ja onnea Jumalan pojille ja tyttärille, jos he ottavat ne vastaan ja elävät niiden mukaan.
Veljet ja sisaret, te suurenmoiset valmistuneet, niin yksinkertaista se on. Jumala siunatkoon teitä, kun nyt lähdette tästä yliopistosta ja menette maailmaan toteuttamaan pyrkimyksiänne tavoitella onnea ja tietäen, että kun noudatatte Jeesuksen Kristuksen opetuksia, te saatte rauhaa, iloa ja onnea elämäänne. Haluan jättää teille todistukseni. Todistan teille, että Jeesus on Kristus. Hän on Jumalan Poika. Hän elää. Tämä on Hänen kirkkonsa. Me olemme Hänen asiallaan. Hän on antanut meille opetuksia ja käskyjä. Meidän tulee ymmärtää ne ja opettaa niitä rakkaudella, lujuudella ja hengellisellä voimalla. Rukoilen teille siunausta, että taivaallinen Isämme valaisee teitä ja siunaa teitä kaikin tavoin, kun teillä on tilaisuus selittää kirkolle palautuksen ihmeellistä sanomaa ja selittää kirkkoon kuulumattomille, että teitä siunattaisiin ja saisitte taivaallista ohjausta ja että omat tunteenne pysyisivät myönteisinä ettekä milloinkaan tuntisi, että teidän Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäseninä pitää olla puolustuskannalla. Suokoon Jumala teille jokaisen siunauksen ja suokoon hän sydämenne jokaisen vanhurskaan toiveen täyttyä, kun lähdette tästä yliopistosta, on nöyrä rukoukseni Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.