Kirkon valtuuskunta osallistui kansainväliseen ”Uskonnonvapaus demokraattisissa yhteiskunnissa” -kongressiin

Kirkon valtuuskunta – (vasemmalta oikealle) Frerich Görts, vanhin Faustino López, Gabriele Sirtl, vanhin Erich W. Kopischke. Valokuva: Faustino Lopez

Córdoban kongressikeskus. Valokuva: Faustino Lopez

Espanjan valtio, joka toimii Euroopan unionin puheenjohtajamaana kesäkuuhun 2010 asti, järjesti 2.–4. toukokuuta Córdobassa Espanjassa kansainvälisen kongressin, jonka aiheena oli ”Uskonnonvapaus demokraattisissa yhteiskunnissa”. Kongressiin kutsuttiin Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon valtuuskunta. Valtuuskuntaa johti vanhin Erich W. Kopischke, joka on kirkon Euroopan vyöhykkeen johtaja. Kongressiin osallistuivat myös Frerich Görts, kirkon nimeämä yhteyshenkilö kirkon ja Euroopan unionin välillä, vanhin Faustino Lopez, vyöhykevaltuutettu Espanjasta, ja Gabriele Sirtl, Euroopan vyöhykkeen tiedotusjohtaja.

Córdoban kongressin 120 osallistujan joukossa oli Euroopan valtioiden johtohenkilöitä, uskonnollisia johtohenkilöitä, oppilaitosten edustajia sekä yhteiskunnan ja tiedotusvälineiden edustajia. Kongressin isäntinä toimivat Espanjan ulkoministeriö, oikeusministeriö ja sisäministeriö yhteistyökumppaninaan YK:n Sivilisaatioiden allianssi.

Täysistunnon aiheena oli ”Onko demokratioiden tarpeen arvioida uskonnollinen pluralismi uudelleen?” Sen jälkeen pidettiin neljä samanaikaista paneelikeskustelua. Vanhin Kopischkea ja Frerich Görtsiä pyydettiin osallistumaan seuraaviin kahteen paneelikeskusteluun ja pitämään niissä puhe: ”Uskonnollisten johtohenkilöiden rooli rauhan kulttuurin edistämisessä” ja ”Uskonnollinen pluralismi demokraattisissa yhteiskunnissa”.

Vanhin Erich Kopischke sanoi seuravaa syrjinnästä ja uskonnollisesta suvaitsevaisuudesta: ”Sen kirkon historia, joka tunnetaan yleisesti ’mormoneina’, aaltoilee kahden vastakkaisen paalun välillä – ankaran vainon ja omien jäsenten ihailevan hyväksynnän välillä. – – Kirkon jäsenet, joita Euroopassa on lähes puoli miljoonaa, arvostavat osakseen saamaansa kunnioitusta sekä perustuslain yleisesti turvaamaa uskonnon ja uskon vapautta. He pyrkivät myös itse kohtelemaan kunnioittavasti muihin uskontoihin kuuluvia tai uskontoihin kuulumattomia. – –

Toisinaan kuitenkin ihmisten välisessä kanssakäymisessä tämän päivän eurooppalaisissa yhteiskunnissa syntyy vaikeuksia, kun vähemmistökirkoista käytetään jokapäiväisessä käytössä ja mediassa yleistäviä nimityksiä. Varsinkin sellaisilla ilmauksilla kuin ’lahko’ tai ’kultti’ ’on taipumus stereotyyppisellä vaikutuksellaan – – hämärtää journalistinen pääperiaate eron tekemisestä uutisten ja mielipiteiden välillä’1 ja luoda epäilyksiä ja ennakkoluuloja. Uskonnollisia yhteisöjä, joiden kannattajat elävät johdonmukaisesti tiettyjen sääntöjen mukaan, arvostellaan kerkeästi. Saksalaiset politiikan tutkijat Uwe Backes ja Eckhard Jesse toteavat: ’Onnellisen välinpitämättömistä nykyajan kuluttajista kaikki tämä saattaa tuntua äärimmäisen ”epäilyttävältä”, mutta vapaassa yhteiskunnassa päätös käyttäytyä ”toisella tavalla”, elää ”toisin” ja ajatella ”toisin” on tarjolla yksilölle, kunhan hän ei loukkaa muiden oikeuksia. Kristillisen luostarilaitoksen historia osoittaa, että pienet suljetut yhteisöt voivat olla innoituksen lähteenä ja pystyvät rikastuttamaan näitä yhteiskuntia lukuisin tavoin.’2

Tätä historiallista ja yhteiskunnallista taustaa vasten seison edessänne tänään henkilönä, jota tämä aihe koskettaa henkilökohtaisesti. Minulle keskustelu aiheesta uskonnollinen suvaitsevaisuus on enemmän kuin pelkkä pakollinen akateeminen kuriositeetti. Se nivoutuu elämän tarkoituksen omakohtaiseen ymmärtämiseen ja vapauteen palvella Jumalaa oman omantuntoni vaatimusten mukaan. Siitä syystä en voi olla puolustamatta sitä kiihkeästi.

Kolmestatoista uskonkappaleesta, joihin kiteytyvät Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon perusopetukset, yhdennessätoista sanotaan: ”Me vaadimme oikeutta palvella kaikkivaltiasta Jumalaa oman omantuntomme vaatimusten mukaan ja sallimme kaikille ihmisille saman oikeuden, palvelivatpa he miten, missä tai mitä tahansa.”3

Tämä uskonkappale, joka muotoiltiin vuonna 1842, voisi toimia vielä tänäänkin johtavana periaatteena uskontojen välisessä rauhanomaisessa kanssakäymisessä. Siinä ei vaadita ainoastaan henkilön omaa vapautta palvella Jumalaa vaan se myönnetään nimenomaisesti kaikille muille ihmisille. Menen jopa yhden askeleen pidemmälle ja sanon, että kristittyinä ja kansalaisina meidän velvollisuutenamme on aktiivisesti suojella ja tukea muiden vapautta.

Muiden oikeuksien puolustaminen on käsky ja haaste kaikille. Emme saa koskaan unohtaa, että elämme hyvin monimuotoisessa maailmassa. Maailman uskonnot, mutta myös kristilliset kirkkokunnat, saattavat poiketa toisistaan opettamiensa asioiden ja uskonnollisten käytäntöjen suhteen. Mutta se ei saa johtaa vihamielisyyteen tai johtaa meitä pitämään itseämme pyhempinä tai parempina kuin muut.4 – –

Minulle on selvää, että siellä, missä uskonnonvapaus voi kukoistaa, seuraa demokratia ja taloudellinen hyvinvointi. Mikäli näitä vapauksia rajoitetaan mistä tahansa syystä, demokratia häviää ja syntyy ristiriitoja.

Uskovina ihmisinä meidän tulee seistä rinta rinnan vaatimassa perustuslaillista, institutionaalista ja sosiaalista uskonnonvapautta.”

Lissabonin sopimuksen 17. artiklan mukaan kirkkojen ja uskonnollisten yhdistysten tai yhdyskuntien asemaa kunnioitetaan kussakin EU:n jäsenvaltiossa kansallisen lainsäädännön mukaisesti, ja artiklan kolmannessa kappaleessa EU sitoutuu ylläpitämään avointa ja säännöllistä vuoropuhelua näiden kirkkojen kanssa. Córdoban kongressin tavoitteena oli edistää näitä vuoropuhelun puitteita yllä mainittujen mielipidejohtajien osallistumisen myötä.

Kongressin päätarkoituksena oli keskustella uskonnonvapaudesta demokraattisissa yhteiskunnissa, koska demokratia ja oikeusvaltio tarjoavat ihanteelliset puitteet uskonnon- ja omantunnonvapauden harjoittamiselle, uskon harjoittamiselle ja uskontojen pluralismille. Córdoban kongressi oli toimenpide, jonka tavoitteena oli tarjota täsmällisiä tuloksia, joista voidaan muokata YK:n aloitteita ja hankkeita neljällä tärkeällä alueella: koulutus, nuoret, media ja muuttoliike.

Córdoban kongressin tulokset esitellään 27.–29. toukokuuta 2010 YK:n Sivilisaatioiden allianssin kongressissa Rio de Janeirossa. Yli 2 000 osallistujan vaikutusvaltainen verkosto, johon kuuluu poliittisia ja yritysmaailman johtohenkilöitä, kansalaisyhteiskunta-aktivisteja, nuoria, toimittajia, säätiöitä ja uskonnollisia johtohenkilöitä, kokoontuu Rio de Janeiroon sopimaan yhteisistä toimenpiteistä kulttuurien välisten suhteiden parantamiseksi ja pitkäaikaisen rauhan edellytysten rakentamiseksi.

Viitteet

1. Patrick Warto, ”Schlag”-wort Sekte, 2008, s. 25.
2. Uwe Backes ja Eckhard Jesse, Vergleichende Extremismusforschung, 2005, s. 375.
3. Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon 11. uskonkappale.
4. Ks. Gordon B. Hinckley, ”Työ etenee”, huhtikuun 1999 yleiskonferenssi.

Mediayhteyshenkilö:
Gabriele Sirtl
Puhelin: +49 69 5480 2266
Matkapuhelin +49 171 521 6418
sirtlga@ldschurch.org